8.7.2021 Pikku-Peikon Rusettipuumetsä – Ulla Welin

Ulla Welin: Pikku-Peikon Rusettipuumetsä
Neirol-kustannus
Kirjan kuvitus: Britta Munsterhjelm
Sidottu, kovakantinen, 64 s.
Ilmestynyt elokuussa 2020.
ISBN 978-952-7405-03-1

Pikku-Peikon Rusettipuumetsä

 

Sain jo aikaa sitten Ulla Weliniltä hänen jälkipolville kirjoittamansa lorukirjan nimeltään Pikku-Peikon Rusettipuumetsä. Hän on julkaissut aiemmin muun muassa historiikkeja, romaaneja ja 16 runokirjaa. 

Minun äitini ei lukenut satuja lapsilleen, vaikka olikin kovin perinteinen ja pullantuoksuinen, sen sijaan hoitajani Irja luki joskus minulle Hannua ja Kerttua. Ei tullut lapsena tutuksi Kirsi Kunnas tai Ilpo Tiihonen, joita taas kirjailija Welin kertoo ihailleensa.

Welinin 2020 julkaistu lorukirja avaa yhteiskunnan, jossa seikkailevat hyvikset, pahikset, peikot, prinsessat ja eläimet. Se alkaa runolla tarhaan lähdöstä, kun kengät eivät löydä oikeisiin jalkoihin. Aikuisilla on joka-aamuinen kiire, mutta lapsi ehtii tutkia matkan varrella ympäristöään:  

- Katso äiti lehtiä noita, nehän ovat kuin kultakolikoita!

Kirjan rusettipuumetsä sijaitsee silmäluomien takana, kahden korvan välissä, jossa on linna. Linnassa kahdeksan prinsessaa ja prinssiä: satumaa, joka sisältää noidat, sammakot, ahneet, lierot, keijut ja menninkäiset. Sille löytynee elämässä vertailukohtia.

Prinsessat syövät pizzaa ja kapinoivat. Aloittelevien prinsessojen on hankala sopeutua monien etikettien maailmaan. Nämä prinsessat eivät hae tyttöydelleen pelkkää pönkitystä, vaan kokeilevat rohkeasti rajojaan riehumalla, jalkaa polkemalla ja kiipeilemällä puuhun. Viimein prinsessat pääsevät myös tanssiaisiin, jossa yksi neitosista lahjoittaa tanssikavaljeerilleen hiuskiehkuran muistoksi. Tätä tanssikaveri, joka on hovipoika, säilyttää medaljonkinaan koko elämänsä. Näin eri yhteiskuntaluokat kohtaavat.

Draamaa riittää, kun peikko varastaa linnan kauhan, niin noita taikoo sen madoksi ja sen jälkeen vielä koivuksi. Tästäpä peikko suuttuu ja viimein noita murtaa taian: 

- murluu murluu, taika takaisin tuu. Mikä on nyt puu, se olkoon kauha. Ja siitä seuraa oikea rauha.

Taiston jälkeen peikko saa idean ripustaa kaikista prinsessojen pihalle tippuneista lettinauhoista rusettipuumetsän. Siitäpä oiva nimi kirjalle, joka sisältää loruja, riimirunoja, mutta myös muutaman Kalevalamittaisen säkeen. Monet lorut taipuvat myös lauluiksi. (Toiveenani on saada säveltää ainakin yksi.)

Teos on kepeä ja helppo lukea; omistettu jälkipolville, kuten iso-iso-mummo Welin kirjan omistuskirjoituksella kertoo. Kirjan kuvat ovat Britta Munsterhjelmin, ja kirjailijan kasvokuva Teija Loposen ottama. Kustantaja: Neirol-kustannus.

Tutustuin teosta lukiessa myös hiukan Kaarina Helakisan ja Marjatta Kurenniemen tuotantoon ja koin yhtäläisyyttä vain hiukan aihepiireissä ja siinä, että tekstit ovat loruja. 

- Kirjan syvin idea on siinä, että minusta tämän päivän puhekieli on karmeaa suomen, englannin ja tietokonekielen sekoitusta. Uskon, että kun lapselle luetaan loruja ja riimejä, hänelle jää takaraivoon suomen kielen rytmi ja moninaisuus. Tärkeää myös se, että kielellä voi leikkiä ja siinä on huumoria. Tämän päivän arkikieli on niin tosikkoa, että hirvittää, avautuu Ulla Welin.

En muista oikein yhtään tunnettua lorua, jota minulle olisi lapsena luettu. En valita, sillä meillä laulettiin ja tanssittiin. Isä souvatteli ennen nukkumaanmenoa minua: "aa tuutilullaa annapa pissin tulla ja jos sieltä tulloo kakkaakkii nii anna sennii tulla!"

Kiitos tästä lahjakirjasta Ulla Welin. Hyviä lukuhetkiä niille sadoille, jotka toivottavasti tämän luettuaan ryntäävät kirjastoon tai tilaamaan kirjan.

P.s paketoin teosta lapsenlapselleni Aleksanderille syntymäpäiviä odotellen.

 

Päivi Lappalainen