29.4.2014 Unto Hämäläinen: Suomi Euroopan hulluna vuonna 1989
ARVIO VUODESTA 1989
Unto Hämäläinen on paitsi taitava ja huolellinen lehtimies, niin myös indoktrinaation hallitseva kirjoittaja. Kaiken lisäksi hän tekee henkisen valistustyön niin taitavasti, että sen tajuaa vasta pitkän ajan kuluttua – jos silloinkaan. Uudenmaan Krjoittajien kirjakahvilatilaisuuksissa Työväenliikkeen kirjastossa Hämäläinen on tuttu hahmo sekä kirjailijavieraana että haastattelijana.
Onneksi sekä kirjastolle että UKIRille.
Tämä johdanto on tarpeen, sillä Hämäläisen sekä lehtimies- että kirjallinen työ muodostavat tasokkaan kokonaisuuden. Hän tekee perusteellisen pohjatyön, ja sen jälkeen joko Helsingin Sanomissa tai kirjoissa julkaistut tekstit jäävät elämään. Hämäläinen ei juuri kommentoi tekemäänsä. Sen hän jättää muille. Ja kommentoijia riittää.
Hämäläisen ominta alaa ovat kevyet mutta tarkat historiikit, niitä hän on julkaissut puolenkymmentä. Lisäksi laajaan tuotantoon mahtuu ilmeisesti sarjaksi kasvava vuosilukukirjasto: valmiina ovat Suomi Orwellin vuonna 1984 (2011) ja Suomi Euroopan hulluna vuonna 1989 (HS kirjat 2013). Pelkistetysti Hämäläisen idea on poimia kulloisenkin vuoden tapahtumista sarja ilmiöitä, jotka muodostavat eheän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.
Miksi esimerkiksi vuosi 1989 oli eurooppalainen hullu vuosi? Hämäläisen vaskooliin on jäänyt vuodesta perinteisesti muisteluksissa esiintyvät Neuvostoliiton presidentin Mihail Sergejevitš Gorbatšovin Suomen vierailu lokakuussa 1989, yritykset suistaa Paavo Väyrynen valtiopetosoikeudenkäyntiin ja Harri Holkerin (kok.) punamustan - kokoomuksen ja sosialistien – hallituksen tuolloisen rakennemuutoksen ja kovan rahan politiikan keitoksena syntynyt kansantalouden ylikuumentunut tila.
No, kuten muistetaan, Gorbatšov jatkoi vielä kaksi vuotta, Väyrynen palasi runsaan vuoden kuluttua ulkoministeriksi ja kansantalous romahti. Viidessä vuodessa yllettiin noin 20 prosentin työttömyyteen.
Tapa, jolla Hämäläinen tämän kaiken tarjoilee, on kevyt ja luettava. Aiempiin kirjoihinsa verrattuna Hämäläinen istuttaa kokonaisuuteen myös omia kokemuksiaan ja havaintojaan. Kirjailija ei kuitenkaan ole tähti – sankari – vaan havainnoitsija, joka toimii luotettavana lähteenä tai havainnoitsijana.
Idässä asuvana helsinkiläisenä voi tietysti kysyä, onko läntisemmän – vaiko keskisemmän – Helsingin Lassila saanut kirjassa merkitystään vastaavan roolin? Vastaus on ehdottomasti kyllä. Niin mukavasti Hämäläinen kuljettaa kokemuksia - omiaan ja perheensä - mukanaan. Niiden kautta välittyy esimerkiksi kaikkien aikojen rakentamisbuumi: Suomeen rakennettiin yli 70 000 asuntoa, kun työvoimaa ja muuta kapasiteettia oli vain 50 000 asuntoa varten.
Samoin tärkeä perhepoliittinen toimi oli subjektiivinen oikeus päivähoitoon – siitähän tuolloin sosiaaliministeri Tarja Halonen piti kynsin hampain kiinni. Tuolloin Halosta ei moitittu Setasta vaan siitä, että halusi patistaa (kunnat) rakentamaan riittävästi päivähoitopaikkoja.
Kuvaava idylli menneestä on myös kauniin kesän kesälomamatka Hämäläisen (joka ei ole sukua Niilo Hämäläiselle) kotikonnuille Viitasaarelle: ”Torin reunalla olivat myös pankkikonttorit: Viitasaaren osuuspankki, Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen Yhdyspankki. Kaksi ensin mainittua olivat vielä täysin itsenäisiä pankkeja”.
Elettiin lopun alkua. Pian ainoa suuri itsenäinen suomalaispankki oli maakunnanmiesten osuuspankki! Kasinokapitalismi kaatui. Sen kyljessä suli Neuvostoliitto. Ja tätä kautta päästään Hämäläisen tarjoilemaan indoktrinaatioon: tyhjästä nousevaan vapaudenkaipuuseen, joka ankkuroitui Suomenlahden etelärannalle ja keskiseen Eurooppaan. Auki jäävä kysymys on, kaatuiko niissä sosialismi, reaalisosialismi vai astuiko kapitalistinen markkinatalous jälleen askeleen lähemmäksi jotain uutta. Esimakua siitä saatiin syksyllä 2008. Laskua on maksettu jo pitkään erityisesti Kreikassa ja enemmän ja enemmän myös Suomessa.
Historia on mielenkiintoista. Sen kertomiseen Hämäläiselle riittää 109 sivua. Jukka Pylväs on kirjan tyylikkään ulkoasun takana eikä kuvissa tai kuvan käytössä ole pihistetty – vaikkakin kirja on painettu Riiassa.
PENTTI PELTONIEMI
Unto Hämäläinen
Suomi Euroopan hulluna vuonna 1989
Helsingin Sanomat, 2013