17.10.2012 Feministilaulukirja, Demarinaiset, 2012

Feministilaulukirja

Merja Minkkinen (toim.)
Demarinaiset, 2012, 138 sivua

Laulaen läheisyyttä ja rajoja

Musiikki on poliittista tavalla tai toisella, jos niin halutaan ajatella. Siis yhteiskunnallisesti joko valveuttaa tai nukuttavaa. Jos mikä tahansa musiikki, laulu tai ooppera virkistää ja rohkaisee, antaa virikkeitä ja saa mielen hyväksi – tai päinvastoin, sen vaikutus on yksilöiden kautta yhteiskunnallista.
Tämä tuli mieleeni, kun olin kuuntelemassa ja katselemassa feministilauluryhmä Lilithiä Työväenliikkeen kirjastossa. Käsitys syvenee, kun selaan ja salaa mielessäni tapailen Feministi-laulukirjan lauluja.

”Kaikki tässä kirjassa olevat laulut eivät edusta mitään tiettyä poliittista tai puoluepoliittista näkökulmaa”, kirjoittaa laulukirjan toimittaja ja Lilithin voimanainen kirjan esipuheessa.
Muutkin Lilithin jäsenet ovat voimanaisia, mikä näkyi ja kuului esityksessä, joka tempaisi mukaan fiiliksiin feministisen yleisön (myös meidät mukana olleet miespuoliset feministit).
Laulukirja koostuu viidestä osasta. Nämä ovat: Mä olen nainen, Tytöt tahtoo pitää hauskaa, Feministirock, Kypsän naisen blues ja Miehistä viis!

Kansainvälistä lauluperinnettä 1800-luvulta nykypäiviin löytyy Habanera Carmen-oopperasta, Liiton tytön kautta Kypsän naisen bluesiin ja Rajuun rakastajaan saakka.  Sanoituksia löytyy suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Laulujen yhteydessä on alaviite, joka kertoo laulun taustasta.

Jorma Hyvönen