24.6.2013 Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto

Julia Cameron

Tyhjän paperin nautinto

Tie luovaan kirjoittamiseen

Suom. Juha Ahokas

Like, 2004, 295 sivua

Tärkeintä on kirjoittaa

Kirjoittaessaan tämän kirjan vuoden 1998 tienoilla Julia Cameronilla (syntynyt 1948) oli takanaan jo 30 vuoden ammattikirjoittajan kokemus ja menestystä oli kertynyt elokuvakirjoittamisen, erityyppisten romaanien ja tietokirjojen sekä kirjoittamisen opettamisen parissa. Joten hän tietää mistä kirjoittaa.

Kirjan alkuperäinen nimi on The Right to Write (Oikeus kirjoittaa). Se on varsin osuva nimi kirjalle, koska nimenomaan sitä Cameron usein ja vahvasti painottaa.

Hän kertoo kuinka jotkut ”oikeat” kirjailijat paheksuvat hänen tapaansa innostaa kaikkia ihmisiä kirjoittamaan. Varsinkin alkutaipaleellaan, mutta myös pitkin uraansa monet kirjoittajat epäilevät hänen oikeuttaan ja oikeutustaan kirjoittaa. Ei kannattaisi, Cameron osoittaa. Hänen yksi neuvoistaan on: ”Älä suhtaudu liian vakavasti kirjoittamiseen”.

Kirjoittaakseen ihminen tarvitsee kynän ja paperin, ja sateelta suojan. Siitä se lähtee. Aikaa löytyy vaikka viisi minuuttia kerrallaan. Tai jos aloittaa heti aamusta kuten hän neuvoo, puoli tuntia, kun laittaa kellon soimaan sen verran aikaisemmin.

Entä mistä kirjoittaa?

Ihan mistä vain, Cameron neuvoo, mitä mieleen tulee ja ilman sensuuria. Kun kirjoittamisesta tulee jokapäiväinen tapa, se alkaa neuvoa kirjoittajaansa.

Entä julkaiseminen? Miten saada kirjoittamisensa julkisuuteen?

Älä mieti sitä, Cameron neuvoo. Antaa palaa vain! Kirjoita, ja kirjoittaessasi kehityt. Kun sitten kirjoitat hyvin, niin löydät myös julkaisukanavan. Julkaise vaikka omakustanteena. Niin ovat aloittaneet monet sittemmin tunnetut kirjailijat – Cameron mainitsee pari esimerkkiä: yhdysvaltalaiset Walt Whitman (1819–1892) ja Henry Miller (1891–1980). Ja onhan näitä. Mutta kirjoita ensin, ajattele julkaisemista vasta sitten. Oikealla asenteella kirjoittaminen antaa enemmän kuin ottaa ja joka tapauksessa paljon hyvää.

Kirjassa on yli 40 lukua, jotka ovat osin päällekkäisiä. Ne sisältävä yksityiskohtaisia neuvoja kuinka aloittaa, kuinka kehittyä ja kuinka jatkaa sekä paljon muuta: Anna itsesi kirjoittaa, Huono kirjoittaminen, Kirjoittajan elämä, Rehellisyys, Haavoittuvuus, Arkisuus, Kirjoittaisin mielelläni, mutta...

Julia Cameron varoittaa näyttämästä tekstejä kenelle tahansa. Lukijasi tulee olla myötätuntoinen, hän arvostaa kirjoittamistasi ja näkee tekstisi hyvät puolet eikä rupea repimään sitä eikä raastamaan sinua. Kun saat kuulla, mikä tekstissäsi on hyvää, jäävät kirjoittamisen myötä heikot kohdat vähitellen pois.

Cameron kirjoittaa hiukan ryöppyävästi, mutta sitä tasapainottavat käytännölliset ohjeet ja harjoitustehtävät. Näitä harjoituksia on jokaisen sivun lopussa. Eikä se ryöppyävyyskään paha asia ole.

Jorma Hyvönen