10.11.2015 Kari Ojala: Vanhan liiton mies

TAVATTOMAT AJAT JA VANHA LIITTO

Kari Ojala on yksi Suomen valovoimaisimmista tietokirjailijoista. Hänen tuotantonsa on laaja ja merkittävä. Ojalan kohdalla kaiketi pitää paikkansa, että diplomi-insinööriä tarkempi on vain insinöörin suunnitelmia toteuttava metalliduunari. Siksi on harmillista, että Ojalaa käsitellään julkisuudessa pääosin Pääministerin morsian –kirjan vuoksi. Kirjassa ei ole mitään hävettävää, päinvastoin se oli yritys antaa kasvot ja kuva pääministerin naisystävälle.

Ei ollut kustantaja Ojalan häpeä, että maan establishmentin luottotoimittajat riensivät kilvan todistamaan Pääministerin morsian kirjan kansien julkistamista. Toimittajien häpeä tuli kalliiksi pienkustantajalle, naisystävälle sekä myös sananvapaudelle. Kärjistetysti omistamattomaan luokkaan kuuluvan establismentin tärkeimmän henkilön – pääministerin – naisystävällä ei ollut oikeutta kertoa omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan romanssin aikana.

Ehkä vielä tulee aika, jolloin tapaus Matti Vanhasen ja hänen naisystävänsä kirjallisen sananvapaus-oikeustaistelu saa myös akateemisen maailman kiinnostumaan isännän ja piian suhteen mediakäsittelyn tasa-arvoisuudesta.

Saattaa olla, että sen tutkiminen vie aikaa – kuten myös Vanhasen polvivamman poliittinen erittely.

Edellä olevat rivit ovat tärkeitä siksi, että Kari Ojalan esikoisromaania Vanhan liiton mies (Etukeno) ei voi arvioida ilman tätä taustaa. Ojala ei ole ummikkona mikään tavallinen esikoiskirjailija. Päinvastoin häneltä voi vaatia paljon.

Vanhan liiton mies on mainio karrikatyyri sanonnoista tai termeistä, jotka elävät aikansa. Aluksi ne ovat tuoreita, sitten ylikäytettyjä ja lopulta rasittavia kuin vanhan liiton mies. Ojalalle määre vanhan liiton mies on myönteinen: se kuvastaa yhteiskuntaa, jossa tehdään enemmän kuin puhutaan, missä spindoktorit eivät taluta sokeita päämiehiä kameroiden eteen väistämään vastuutaan tai ihmiset osaavat sanoa päivää ja näkemiin. Ei ole myöskään haitaksi, jos miespuolinen vanhan liiton mies ei ryntää naisen edelle oviaukkoon tai kahvijonoon.

Ehkä vanhan liiton mies osaa käytöstavat – eikä vanhan liiton mies ole vain mies, vanha tai alhaisen koulutustason omaava duunari. Hehän eivät ole koulukiusaajastubbeja.

Ojala kehittää tarinaansa runsaan puolen sadan episodin avulla. Jokainen episodi tai luku alkaa sitaatilla. Esimerkiksi (Kymensanomat.fi 2014): ”Kun olen tällainen vanhan liiton äijä, en ole käynyt kristillistä opistoa”; tai ”Käyn äänestämässä, koska olen vanhan liiton mies, jonka mielestä demokratiaa kannattaa käyttää, kun se kerran on saatu” (Lepuski.fi/Salmi 2015).

Romaanissa joukko suuriin ikäluokkaan tai sen hännillä syntyneitä mieshenkilöitä pitää tapanaan kokoontua muutaman kerran kuukaudessa Ikeassa edullisella euron tai kahden aamupalalla. Porukka ei ole tyytyväinen Suomen menoon. Pieniä, vähäisiä, köyhiä tuupitaan, naiset ja maahanmuuttajat joutuvat kuuntelemaan kaikenlaista asiatonta ja valtiovaltakin tököttää ajatustyhjiössä.

Jotain pitää tehdä. Asiat pitää korjata, ja ketkä sen tekevät? Tietenkin vanhan liiton miehet saatuaan apua ”huippuosaajilta”, jotka ovat nuorehkoja naisia. Heillä riittää ajatusta. Näppärästi Ojala kuljettaa ajatusta, joka kiteytyy siihen, että nyt tarvittaisiin herätys: herättäjäksi valikoituu tasavallan istuva presidentti. Niin puhe valmistuu, kuten puheet valmistuvat, ja keskittyy yhteen asiaan.

Ojalan romaanissa on useita tasoja. Henkilöhahmoja on runsaasti – mielestäni pieneen ylitarjontaan asti. Tästä aiheutuu myös romaanin suurimmat vaikeudet: dialogien rakentaminen on vaikeaa. Rankemmalla pelkistämisellä ”presidentin puheen” valmistamiseen tarvittavat puheenvuorot olisivat jouduttaneet kerrontaa. Nyt replikointi on paikoin kuin kotimaisessa TV-viihteessä.

Ojalan romaanin ehdoton suuri plussa on sen yhteiskunnallisuus, jota kirjailija kykenee kuljettamaan sekä horisontaali- että vertikaalitasossa. Kyky on merkittävä jos ja kun Ojala jatkaa siirtymistään faktasta fiktioon.

Vanhan liiton miehessä on särmää, ja Pääministerin morsiamen kirjalliselle taustahahmolle sopivaa huumoria, joka paikoin jalostuu pistäväksi satiiriksi.

Pentti Peltoniemi

Kari Ojala
Vanhan liiton mies
255 sivua.
Etukeno Oy 2015