27.10.2012 Miten selvitä Kirjamessuilta

Voittajakolmikko tähyää kohti kirjallista tulevaisuutta. Vasemmalla Tua Harno, (hänen kunniataulunsa takana Otavan kustannustoimittaja Antti Arnkil), Meri Kuusisto ja Petri Vartiainen kukat ja kunniataulut käsissään.
Anja Snellman, Panu Rajala ja Riikka Ala-Harja keskustelevat aiheesta, kenen elämästä saa kirjoittaa. Heitä johdattelee Jukka Petäjä.
Ulla-Lena Lundberg on Kökarin saaren (nykyisin myös Porvoon) lahja Suomen kirjallisuudelle, ja laajemminkin. Jää julkaistiin yhtä aikaa sekä suomeksi että ruotsiksi (IS).

Jotkut ensikertalaiset ovat kyselleet, miten toimia kirjamessuilla. Kysymys on helppo, vastauksen löytäminen monipiippuisempi. Tosin kokemukseni liittyvät vain Helsingin kirjamessuihin.

 

Sivistyäkseen ihminen tarvitsee aikaa. Ajan repiminen työn ja muiden kiireiden keskellä on oma lukunsa. Siihen en osaa antaa neuvoja.
Jos messuista haluaa kokopäiväisesti nauttia, niin ehkä jokin loma kannattaa sijoittaa samaan ajankohtaan.


Kun messut alkavat torstaina aamupäivällä, niin silloin ja pitkin arkipäivää yleensäkin on tilaa. Kun väki pääsee töistä, koulusta ja päiväkodista, alkavat messuhallinkin tilat täyttyä. Jos tungos ahdistaa, silloin arki ja aamupäivät ovat rauhallisimpia. Samoin sunnuntaina messujen loppuvaiheessa väki vähenee.
Mutta tungoksessakin selviää. Apuna on pieni ennakkosuunnittelu.

Jos on tilaisuus, johon ehdottomasti haluat päästä ja mieluimmin istumaan, mene ajoissa paikalle. Ja katso reitti valmiiksi, muuten eksyminen on enemmän kuin varmaa.
Torstaina viittä vailla kaksitoista vaeltelin esiintymispaikasta toiselle. Olisi pitänyt varmistaa, missä Aleksis Kivi –lava sijaitseekaan. Ettei se vain ollut vaihtanut paikkaa viime vuodesta? Onnekseni minulle pidettiin paikkaa, joten pääsin sinne istumaan. Tilaisuus alkoi hiukan myöhässä, joten ehdin ajoissa.

Kannattaa siis lähettää joku etukäteen varaamaan paikkaa. Mieluiten kuitenkin kannattaa mennä jo edellisen tapahtuman aikana norkoilemaan, sen päättyessä paikkoja aina vapautuu. Eikä se edellinenkään tapahtuma ole tylsä.

Runoilija parhaiden joukossa
Pentti Saarikoski –tilaisuus osui ja upposi. Keskustelemassa olivat kirjallisuuden tutkija, kirjailija Paula Havaste, nykyrunoilija Jarkko Tontti ja Pentti Saarikoskesta kirjan (Sanojen alamainen) kirjoittanut toimittaja Saska Saarikoski.

Tilaisuuden jatkoksi julkistettiin ja palkittiin Otavan ja Otavan kirjasäätiön suuren Pentti Saarikoski –kirjoituskilpailun 1 257 osallistujan joukosta voittajat: 1. Tua Harno, 2. Meri Kuusisto ja 3. Petri Vartiainen.

Kärkikolmikko menestyi romaanikäsikirjoituksilla, kunniamainintoja jaettiin runoilijoille. Voittajat ovat 28-, 27- ja 35-vuotiaita, joten heiltä voitaneen odottaa vielä vaikka mitä. Tua Harnon romaani Ne jotka jäävät ilmestyy maaliskuussa 2013. Teatterikorkeakoulun ja Kirja kerrallaan -kustantamon Uuden draaman sarjassa TEATTERI julkaistiin vuonna 2010 näytelmä Maallisten ilojen puutarha. Tua Harno kuuluu näytelmän kirjoittajaryhmään.

Saarikoski-kilpailu oli kuulemma korkeatasoinen, joten se varmaan poikii uutta proosaa ja runoa aina lukunälkäisille ihmisille. Onnittelut!

Kenen elämästä saa kirjoittaa?
Toimittaja Jukka Petäjä äänestytti yleisöä: Kuka on sitä mieltä, että läheisistään ja muista elävistä ihmisistä saa kirjoittaa kaunokirjallisuudessa. Kättennostoäänestyksessä suurin osa yleisöstä oli sitä mieltä, että saa.


Lavalla aiheesta oli keskustelemassa kolme kirjailijaa, joiden teokset ovat herättäneet kohua, koska media tai mahdolliset kohteet ovat nostaneet asiasta hälyn: Anja Snellman, Panu Rajala ja Riikka Ala-Harja. Ainakin Snellmanilla ja Rajalalla on kokemusta myös asian kääntöpuolesta, ”pääsemisestä” jonkun toisen tarinaan. Ei tunnu hyvältä, he totesivat, mutta minkäs sille mahtaa.  

Papin perheen tyttö
Ulla-Lena Lundberg kirjoittaa sotienjälkeisestä ajasta, jolloin papin perhe saapuu venematkan takana olevaan kaukaiseen saareen. Lundberg on itse syntyisin Ahvenanmaan Kökarista ja papin perheestä. Joten läheltä liipannee hänen uusin romaaninsa Jää (mikä tarkoittaa sitä veden olomuotoa, mikä kattaa meren ja järvet talviaikaan), jonka on suomentanut Leena Vallisaari. Jää on säädellyt saarelaisten elämää sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti, kun ihmisten erottamiseen toisistaan ei tarvita luonnonesteitä. Yksi kirjan henkilöistä on postimies, joka kokee elämäntehtäväkseen tuoda postin perille kaikissa olosuhteissa.

Kaikkea on kylliksi
Helsingin kirjamessuilla esiintyy sekä jo kirjakahvilassamme vierailleita että tulevia vieraita. Näitä ovat ainakin Ville Kaarnakari, Anna Kortelainen, Markku Kuisma, Raili Mikkanen, Ulla-Maija Paavilainen, Raija-Sinikka Rantala, Timo Sandberg ja Tero Somppi.


Kirjamessujen tarjonta on niin hulppea, että siitä voi kokea vain pienen siivun, vaikka mitä tekisi. Joten on turha harmitella, että kaksi tai 13 kiinnostavaa tilaisuutta on samaan aikaan menossa. Jos yhteen ei mahdu, voi mennä johonkin muuhun tilaisuuteen, vaikka sellaiseen, missä kirjailijaa on muuten kuulemassa lähiomaisten ja kustannustoimittajan lisäksi mahdollisesti joku paikalle eksynyt. Myös ne ovat antoisia tilaisuuksia.


Teksti ja kuvat: Jorma Hyvönen