25.01.2011 Michel Foucault: Turvallisuus, alue, väestö

Hallitseva hegemonia vannoo vapaan tahdon nimiin. Ihmisen historia osoittaa muuta. Kautta aikain ihmisyhteisöt pienimmistä suurimpiin ovat nostaneet itselleen johtajat, joiden sanaa seurata. Vastaavasti yksikään hallitsija tai hallitsijataho ei ole rohjennut antaa alamaisilleen "täyttä" valinnanvapautta. Ihmisten sujuva yhteiselämä ei olisi sellaista edes mahdollistanut. Arvovapaus ja johtajattomuus ovat aina johtaneet yhteisön anarkiaan tai peräti brutaaliuteen.

Valinnan vapaus on jo käsitteenä absurdi. Ihmisolento yksin ilman vuorovaikutusta lajikumppaniensa kanssa jää ihmiseksi vain fyysisilta ominaisuuksiltaan. Minkäänlaista ihmismäistä intellektuaalista elämää, omaperäisyydestä puhumattakaan, ei yksinäisyydessä synny.

Tutkijaliitto on julkaissut Michel Foucault´n Collége de Francen luentosarjan Turvallisuus, alue, väestö vuosilta 1977-78. Vaikka Foucault ei vapaasta tahdosta mitään puhukaan, käy hänen luennoissaan selväksi, että väestöjä on aina tietoisesti ohjattu. Luentosarja käsittelee aikaa paimenvallasta feodalismiin ja merkantilismiin.

Foucault on kiistämättä mielenkiintoinen tiedemies. Vaikka hänen kanssaan olisi eri mieltä, silti monet hänen kategoriansa avaavat tarkastelemaan maailmaa totutuista poikkeavalla tavalla. Tutkijaliiton nyt julkaisemassa luentosarjassa minulle uusi mielenkiintoinen kategoria on sielunpaimennus. Tällä yläkäsitteenä Foucault tarkoittaa sitä ihmisjoukkojen paimennusta ja ohjausta, jota on toteutettu jumalan, feodaaliherrojen ja valtion edustajien toimesta.

Luennoissaan Foucault kuvaa sielunpaimennuksen menetelmiä ja niiden kehittymistä läpi vuosisatojen. Luonnontieteissä tapahtunut harppaus ja osin sen seurauksena alkanut feodalismin murtuminen ja merkantilistisen tuotantotavan kehittyminen sekä porvariluokan nousu aikaansaivat sielunpaimennuksessa murroksen 1500- ja 1600-luvulla. Merkantilistiset tuotantotavat edellyttivät uudentyyppisiä markkinoita ja myös kansallisvaltioita. Yhteiskuntien ja väestön säätelemiseksi ei riittänyt yksi yhteinen usko tuonpuoleiseen. Toimiakseen vapautunut talous edellytti yksilöllisiä vapauksia. Kehittyi uusi hallinnallisuuden taito, jonka oli taivuttava ja kehityttävä ottamaan vapaudet sen välttämättömäksi osatekijäksi. Samalla kun porvariston syntyminen avasi ihmisen yksilöllisyyden aivan uudella tasolla, oli hallinnallisuudella turvattava yhteiskuntien ja valtioiden vakaus.

Koska yksilöiden alistumissuhteet eivät enää olleet muodoiltaan feodaalista uskollisuutta, edellytti se hallinnallisuuden tieteellistä kehittämistä. Entisen sijaan astui uudentyyppinen kurin välttämättömyys. Kehittyi ensin tilastotiede väestön hallitsemisen välineeksi, poliisitoimi ja muu merkantilistista yhteiskuntaa säätelevä infrastruktuuri. Matematiikka kehittyi ja kansantaloustiede sai alkunsa. Kuninkailta, poliitikoilta ja neuvonantajilta odotettiin valtiojärkeä. Siinä on pohjimmiltaan kyse siitä, että tunnistetaan mikä on välttämätöntä ja riittävää valtion olemassaololle ja yhtenäisyyden säilyttämiselle.

Foucault päätti nyt julkaistun luentosarjansa 1700-luvulle. Sarja antaa lukijalle välineet pohdiskella yhteiskuntien ja valtioiden myöhempää kehittymistä. Itse löysin selkeän loogisen jatkumon paimenvallasta nykyiseen psykokulttuurin pakkoihin. Kirjan luettuani hymähtelin kuinka Suomessakin on päättyvällä vaalikaudella työstetty lakeja yhä kiihtyvämpään tahtiin. Viime vuonna eduskunta sääti yli kymmenentuhatta lakipykälää, moninkertaisesti sen mitä hyvinvointivaltion kaudella nähtiin tarpeelliseksi.

Julkaistessaan Foucault´n luennot vuosilta 1977-78 Tutkijaliitto on tehnyt merkittävän tieteellisen työn. Luentojen kääntämistä on tukenut Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus ja teoksen on kääntänyt Antti Paakkari. Ranskan kulttuurikeskus on tukenut julkaisemista.

JUSSI SÄRKELÄ