6.9.2016 Timo Sandberg. Enemmän kuin dekkaristi.

Timo Sandberg
Tino Sandberg: Häränsilmä
Timo Sandberg: Mustamäki
Timo Sandberg: Murhakuja

Timo Sandberg – enemmän kuin dekkaristi

Dekkarit, salapoliisikirjat, jännitysromaanit, trillerit – ovat täysipainoista kirjallisuutta, jonka tärkein määritelmä on hyvyys. Hyvyyden määrittelee jokainen lukija omalta kohdaltaan. Ja kriitikot omaltaan.

Jotkut kirjailijat kirjoittavat vain yhtä lajia, esimerkiksi dekkareita, joissa on tapahtunut rikos, jonka joku selvittää. Usein ratkaisija on dekkari (englannin sanan detective, etsivä), joko yksityinen sellainen tai viranomainen. Yksityinen voi olla salapoliisi, toimittaja, perheenisä- tai äiti tai vaikka hakkeri, kuten Pauliina Suden Takaikkunassa.

Jotkut loikkivat lajimääritelmästä toiseen, kuten Timo Sandberg.

Hänen viisi ensimmäistä aikuistenromaaniaan ovat jännityskirjoja, mutta eivät sinänsä muodosta yhtenäistä sarjaa. Kolme hänen kirjoittamaansa nuortenromaaniaan sijoittuvat ratsastustallille, ja niiden päähenkilönä on sama tyttö. Ne siis muodostavat sarjan.

Vuodesta 2002 lähtien (Kihokki) Sandbergin kirjoihin tuli mukaan rikoskomisario Erkki Heittola. Seuraavasta (Pahan morsian, 2006) lähtien kirjasarjan ulkoasusta tuli yhtenäinen. Vuonna 2015 ilmestynyt Yövieras on yhdeksäs Heittola-romaani. Heittolan tie on muutaman kerran ollut uhattuna. Kirjailija on ollut kahden vaiheilla, päättääkö Heittolan maallisen vaelluksen vai ei. Jyrkkä ei! on tullut sekä kustantajalta että lukijoilta.

Aivan erilainen, mutta hyvin tekijänsä näköinen kirja on Elämänluukku (Karisto, 2009, 268 sivua). Se on Sandbergin kaikkein vähiten rikosromaani, joskin siinäkin…niin. Sandberg käyttää kirjoissaan dekkarin rakennetta, joten ne ovat juonellisia ja tilanteesta toiseen kehittyviä, jännittäviä kirjoja. Elämänluukun keskeinen henkilö on Harri Sandelin. Tarinan taustalla ovat kirjailijan kokemukset kesästä, jolloin hän nuorukaisena oli metsätöissä tukkikämpällä Päijänteen rannalla. Tosin kirja alkaa ja päättyy nykyaikaan, mikä tekee siitä muuta kuin nuorisokirjan. Se on aikuisen miehen matka nuoruuteen ja takaisin.

Timo Sandberg on kirjoittanut myös ammattiosastojen historiateoksia ja tietokirjan Saunamestari: Timo Kaukosen tarina, Karisto 2012, 192 sivua.

Lahden Kekki

Vuonna 2013 ilmestyi Sandbergin uuden sarjan ensimmäinen teos, historiallinen jännitysromaani Mustamäki (Karisto, 295 sivua). Seuraavana vuorossa oli Häränsilmä (Karisto, 2015, 349 sivua) ja sitten Murhakuja (Karisto, 2016, 337 sivua).

Kaikissa päähenkilönä on etsiväkonstaapeli Otso Kekki.
Lahdessa on ollut kaksikin poliisi Kekkiä, mutta heillä ei liene tekemistä romaanien Kekin kanssa.

Mustamäki sijoittuu 1920-luvun Lahteen, pirtutappojen ja poliittisten murhien aikaan. Tällä teoksella Timo Sandberg sai Suomen Dekkariseuran myöntämän Vuoden johtolanka 2014 –palkinnon. Häränsilmän tapahtumat sijoittuvat Lahteen ja vuoteen 1924, jolloin kaupunkiin rakennetaan radiomastot, on menossa metallialan työnantajien julistama työsulku, sirkuksen sudet karkaavat kaupunkiin ja kaupungissa murhataan ihmisiä, kuten kaksi poliisia.

Murhakujan tapahtumissa eletään jo 1930-luvun alkua. Silloin äärioikeistolainen Lapuanliike on voimissaan, mutta kaatuu harjoittamiinsa muilutuksiin ja Mäntsälän kapinaan. Nyt ylietsiväksi korotetulla Otso Kekillä on vakinainen nainen ja tämän kanssa poika. Taas murhataan ihmisiä ja vain Kekki on kyllin sitkeä kaivamaan todelliset syylliset esiin.

Tasapuolinen ja ihmisiä kuunteleva Kekki saa tietoja ja vihjeitä ihmisiltä, jotka muuten karsastavat poliisia ja virkavaltaa.

Monta näkökulmaa

Timo Sandberg on tasapuolinen myös siinä mielessä, että hän kirjoittaa ihmisistä, joilla on keskenään erilaiset näkemykset ja kokemukset maailmasta ja siitä, miten tätä maailmaa pitää kehittää.

Kirjailija kykenee katsomaan asioita myös niiden kannalta, jotka ajattelevat asiat eri lailla kuin hän. Tai ehkä samalla lailla yleisellä, inhimillisellä tasolla, jossa kaikki pyrkivät hyvään, mutta usein vastakkaisin ja jopa äärimmäisin tavoin ja rikollisin keinoin. Jotkut pyrkivät hyvään tekemällä pahaa ja peräti pahimpia rikoksia.

Ylietsivä Otso Kekin näkökulma on tämän suuntainen, mutta hän on poliisi ja laillisen yhteiskunnan esitaistelija, joten hän pyrkii ottamaan konnat kiinni oikeuden tuomittavaksi. Kun kyseessä on murha, sitä eivät oikeuta idealistiset päämäärät, raadollisista motiiveista puhumattakaan.

Timo Sandberg on ottanut rohkean askeleen, ehkä kirjailijana tähänastisimmista rohkeimman. Hän kertoo isovanhempiensa tarinaa, toki romaanikirjailijan keinoin ja tavoittein. Tässä tarinassa hänen isoisänsä on tuomittu kuolemaan vuonna 1918 vain siksi, että on ollut punakaartin torvensoittajana. Sillä kertaa se oli suuri synti ja sellaisena sitä pitävät jotkut tänäkin päivänä, joskin silloisen lain mukaan kuolemantuomio oli laiton ja syntynyt laittomassa järjestyksessä. Tätä torvea soittavaa suutaria ei kuitenkaan teloitettu, mutta hän sai kokemuksistaan ikäisen vamman.

Vaikka Murhakujassa eletään synkkiä aikoja, tarina itsessään ei ole synkkä. Yhtenä valopilkkuna on nuoren vasemmistolaisen ja oikeistolaisen keskinäinen rakkaus, jolle ajan vihuritkaan eivät voi mitään.

Muista sarjan kirjoista tuttu Jepulis Benjamin, sontakuski, on paitsi hurtin huumorin niin myös tarkan satiirin taituri, joka sanoo enemmän ja kovemmalla äänellä kuin kukaan. Murhakujassa Jepulis Benjamin oikein puhkeaa kukkaan sontakärryjensä päällä ja radion suorassa lähetyksessä.

Timo Sandbergin kuvaamana Lahti on 1930-luvun alussa yltäkylläisen värikäs kaupunki, sillä hänen luomansa henkilöhahmot ja näiden keskinäiset suhteet ovat värikkäitä. Monet detaljit ja pienet sivutarinat tuovat kerrontaan ajankuvasta kertovia käänteitä. Värikkyys ei kuitenkaan peitä sitä, että kyseessä on täysiverinen dekkari. Siinä on oma kaavansa ja rikoksesta ratkaisuun kulkeva juonensa, jota lukija voi rauhassa jännittää.

Jorma Hyvönen

Timo Sandberg on kysytty vieras Uudenmaan Kirjoittajien kirjakahvilassa. Hän oli ensimmäinen vieraamme kahvilan aloittaessa vuonna 2010. Hän on myös syksyn 2016 ensimmäinen kirjailijavieraamme torstaina 8.9. klo 17.00–19.00 Työväenliikkeen kirjastossa, Sörnäisten rantatie 25 A Helsinki. Tilaisuutemme ovat kaikille avoimia ja ilmaisia.