13.06.2010 Alivaltiosihteerin virallinen juhlakirja

Alivaltiosihteerin virallinen juhlakirja: Solmiokolmion parhaat 1990–2010. Otava 2010.

Alivaltiosihteeri: Alivaltiosihteerin virallinen juhlakirja

ALIVALTIOSIHTEERIN HUUMORI AJASSA KIINNI

 

”Saanko ovensuukysyä teiltä, ketä äänestitte? – No, minä panin sinne saman numeron kuin joka vaaleissa. Numero on vaimoni syntymäpäivä. Ja tänä vuonna ääni näytti menevän Jurvakkalan kunnan kanttorille, joka on tulenpalava kommunisti. Se soittaa vieläkin joka jumalanpalveluksen aluksi Kansainvälisen.”

Suomalaiset ovat totista kansaa. Esi-isiemme arjessa ei ole paljon ollut aihetta nauraa. Iloa ei ole lisännyt eliitin takoman kulttuurin vakavahenkisyys. Raamatussa nauru mainitaan 29 kertaa, näistä vain kaksi on iloista. Kuitenkin jo Aristoteles sanoi, että ”ihminen on ainoa naurava eläin”. Kansa on silti jaksanut, osin varmasti siksi, että aina on ollut naurattajia, asioiden toisiksi vääntäjiä ja toisin näkijöitä.

Alivaltiosihteeri on esittänyt 20 vuodessa yli 6 000 sketsiä, ja palindromit lisäksi. Käsitellyt aiheet ovat liikkuneet ajassa, äidinkielen puhtaudesta palestiinalaisten asemaan ja vapaa-ajanvietosta joutomaissa teolliseen vallankumoukseen. Alivaltiosihteerin huumorin kestävyys perustuu sen kiinnittymiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen, ajankohtaisiin asioihin ja ilmiöihin.

”Taloyhtiö Viinikan Homepirtti Oy:n yhtiökokous päättää siis yksimielisesti, että parin parvekkeen putoaminen viidennestä kerroksesta ei anna vielä aihetta koko kiinteistön kattavan parvekeremontin aloittamiselle.” Yhteiskunnallisuutta ei pidä ymmärtää niin, että Alivaltiosihteerin pyrkimyksenä olisi ensisijaisesti olla kriittinen. Yksi alivaltiosihteereistä, Simo Frangén, on eräässä yhteydessä sanonut, että ”me asetetaan jotain menettelytapoja koomiseen valoon. Jos alkaa huumoria tai hauskaa tekemään siitä lähtökohdasta, että yrittää sanoa jotain, niin se usein on tuhoon tuomittua”.

Alivaltiosihteeri on nähtävästi sitonut huumorin niin osuvasti yhteiskunnalliseen todellisuuteen, kulttuuriimme ja perinteidemme kunnioittamiseen sekä ihmisten arjen kokemuksiin, että siitä on tullut Suomen kansan kestosuosikki. Kulttuuriteollaan alivaltiosihteerit Simo Frangén, Pasi Heikura ja Jyrki Liikka ovat ansainneet vähintäänkin ennaltaehkäisevän kansanterveystyön tai kohdennetusti mielenterveystyön palkinnon.

On helppo ennakoida, että alivaltiosihteerillä riittää töitä myös tulevaisuudessa. Yhteiskunnan muuttuminen yhä pakkotahtisemmaksi, yksilöä velvoittavammaksi, mutta samalla turvattomammaksi tullaan tarvitsemaan yhä enemmän huumoria purkamaan kuulijoiden ja lukijoiden ahdistuneita tunteita. Vai käykö niin, että Alivaltiosihteerit joutuvat siirtymään kouluttamaan lisää huumorintekijöitä. Rooman valtakunnan kulkiessa kohti hajoamistaan, oli sen virallisessa kalenterissa vuonna 354 peräti 200 juhlapäivää huvinäytäntöihin ja muihin huumoritarkoituksiin.

Alivaltiosihteerin viralliseen juhlakirjaan on koottu vuosien varrelta 200 sketsiä ja runsaasti palindromia. Otava on osallistunut kulttuuritekoon paketoimalla kirjan juhlallisiin koviin kansiin. Juhlakirja on sopivaa luettavaa joka kerta kun potuttaa. Jo pari kolme sketsiä toimii kuin pistorasia sähköautolla. ”Hyvää iltahetkeä hyvät ravinnonrakastajat, ja tervetuloa tänne 'Teijan keittiöön', joka olen! Muistattehan, Sopasen Teijan, se vanha nuori mustavalkoinen TV-kuuluttaja, nyttemmin vanha värillinen keittiöhörhö!”

JUSSI SÄRKELÄ

Artikkeli on luettavissa myös Tanotorvi-lehdessä.