22.06.2011 Laura Ala: Prinsessa Madeleine

”Loistotyyppi”, totesin moneen kertaan lukiessani Ruotsin prinsessa Madeleinesta. Laura Ala on kirjoittanut pohjoismaiden ensimmäisen kirjan Ruotsin toisesta prinsessasta.

Journalistisella asiantuntemuksella kirjoitettu teksti on nautittavaa luettavaa. Tiedot ja tapahtumat perustuvat asiallisiin lähteisiin. Valitettavan usein käytettyä keinoa nostaa kirjan kiinnostavuutta tuomalla esille ”paljastus” ei ole käytetty. Tästä lienee osa-ansio myös kustantajalla. On luotettu asiaan. Oletettavasti myös ruotsalaiset ottavat myönteisesti vastaan kohdettaan kunnioittavasti kuvaavan kirjan, mikäli kustantaja päätyy sen ruotsintamaan.

Prinsessa Madeleinesta on kirjoitettu huikea määrä artikkeleita. Niistä ei yleensä saa oikeaa kuvaa itsellisestä, hyvin päämäärätietoisesta filosofian kandidaatista. Tutkinnon Madeleine on suorittanut ilman erivapauksia.

Lööpeistä Madeleinesta saa kuvan shokeeraavana, viettelevänä, rakastuvana ja eroavana nuorena naisena. Elämäkerran kertoma totuus on aivan toinen. Kuninkaallinen tyttö ja nuori nainen kokee, tuntee ja aikuistuu samojen yleisinhimillisten lakien mukaisesti kuin kuka tahansa tavallinen tyttö. Madeleinen vanhemmat ovat Ruotsin kuninkaallisista ensimmäisiä, jotka avioituivat rakkaudesta. Madeleine sisaruksineen on toki saanut kuningashuoneen edellyttämän koulutuksen, mutta heillä on ollut oikeus myös lämpimään perhe-elämään.

Kuningas on tunnetusti huumorimiehiä. Yksityiselämässä hän saattaa hypätä vaatteet päällä mielijohteesta jopa altaaseen lapsia hauskuuttaakseen. ”Ihmiset näyttävät tunteensa avoimesti, on paljon laulua ja naurua. Sen on äiti tuonut mukanaan. Meidät kasvatettiin brasilialaisilla kehtolauluilla, ja osaan varmasti enemmän portugalinkielisiä kuin ruotsalaisia lastenlauluja”, on Madeleine sanonut.

Nykypäivän kuninkaalliset lähestyvät kansaa eri tavalla kuin ennen. Kuninkaalliset ovat tavallistuneet. Veren osalta Bernadottein suku on elänyt kaaren. Suvun tie Ruotsin kuninkaallisina alkoi kaksisataa vuotta sitten. Kun Kustaa IV Aadolf oli karkotettu maasta, kutsuttiin uudeksi kuninkaaksi Napoleonin armeijan marsalkka Jean-Baptiste Jules Bernadotte, köyhän maalaisjuristin poika. Kuninkuus vahvistui sinisestä verestä. Sitä suku on saanut pääasiassa saksalaisista prinsessoista.

Ns. moderni aika mahdollistaa sinisen veren luovuttamisen. Se vahvistaa vuorostaan tavallistumista. Aika näyttää, mitä se merkitsee kuninkuudelle Ruotsin monarkiassa.

Lähestulkoon jokainen nuori on haaveillut prinsseydestä ja prinsessuudesta. Tutustuminen kuninkaallisten nuorten todelliseen elämään värittää haaveita uusiin sävyihin. Kuninkaallisen nuoren roolit ja tehtävät määritellään toisinaan hyvinkin tarkasti ja velvoittavasti muista kuin henkilön itsensä tarpeista ja lähtökohdista. Prinsessa ei voi tietää varmuudella edes sitä, onko joku kiinnostunut hänestä hänen itsensä vuoksi vaiko vain siksi, että hän on prinsessa.

JUSSI SÄRKELÄ