18.5.2019 TaoLin: Kaunis maailma

Tao Lin eli Puutarha tai Metsä on kirjailijanimeltään TaoLin eli Persikkapuutarha. Hän on aiemmin kirjoittanut kaksi romaania ja kaksi runokirjaa sekä suomentanut kiinasta Laotsen teoksen Tao Te Ching (Arktinen Banaani, 2018, 110 sivua).
TaoLin: Kaunis maailma

TaoLin: Kaunis maailma
Novelleja
Enostone kustannus 2019
113 sivua

 

TaoLin kirjoittaa sujuvaa suomea, jossa tosin löytyy hiottavaa. Hän hallitsee näkökulmatekniikan. Hän nostaa näkyviin suomalaisia miehiä ja naisia, jotka ovat vaihtuvissa tilanteissa ja rooleissa kuten Vantaanjoen varrella, lähiössä, kerrostalossa ja kurssilla.

Prologi ja epilogi mukaan lukien kokoelma koostuu 20 kirjoituksesta. Ne muodostavat neljä osastoa: Muistoja, Rooleja, Kirjaimia ja Kaunis maailma.

 

Kieli on vaativa työkalu
Ensimmäinen novelli on Retki. Sen ensimmäinen lause ärsyttää: ”Merja teki rutiiniretkensä”.

Suomen kielessä ”tehdä” tarkoittaa jonkin esineen tai asian tekemistä, valmistamista, ei itse asiaa, esinettä eikä tekoa. Suksen ja ladun voi tehdä, mutta retken tekeminen on jo hankalampaa, parempi on hiihtää tai retkeillä. Sitä paitsi, kun tekee rutiinin, niin valmistaa lääkeaineen.

Siis esimerkiksi paremmin näin: ”Merja hiihti tuttuja latujaan.” Tosin tarinan hiihtoretki ei suju aivan rutiinilla.

Tällaisia virheellisiä ilmaisuja me käytämme puhekielessä sujuvasti. Pääasia on, että tulee ymmärretyksi. Mutta kaunokirjallisuus vaatii ilmaisulta tarkkuutta.

No niin, TaoLin on syntyjään kiinalainen ja oppinut suomen kielen aikuisena. Hän on oppinut monet hyvät ja huonot ilmaisut niin kuin me kaikki, jotka elämme tässä kieliympäristössä. TaoLin kirjoittaa suomea yleensä hyvin. Aivan kuin suomenkielinen kirjoittaja. Jos jossakin hänen synnyinmaansa ilmenee, niin novellien teemoissa, niiden ytimessä, filosofiassa – ja hänen henkilöhistoriassaan.

TaoLin on taolainen (mitä kaikki tai ehkä useimmatkaan kiinalaiset eivät ole), ja se vaikuttaa hänen novelliensa ihmisten pohdintoihin ja kohtaloihin. Pienet, eli tavalliset ihmiset, pohtivat suuria kysymyksiä ja elävät merkittävissä käännekohdissa: Joku on kuollut, ja toinen miettii vainajan kohtaloa sekä omaa suhdettaan kuolemaan ja edesmenneeseen, työhön, ystäviin, puolisoon, rakastettuun ja erotettuun. Tai äiti on kuolemassa ja hän saunoo aikuisen tyttärensä kanssa saunassa, jossa hän tapasi tulevan miehensä ensi kerran, rakastui ja missä tytär pantiin alulle. Usein on puhe rakkaudesta, sen merkityksestä, päättymisestä ja elämän jatkumisesta sen jälkeen.

 

Monta tietä perille

Taolaisuus korostaa ihmisen yhteyttä luontoon ja kosmokseen. Tao on tavoittamaton olemassaolo, kuin astian sisällä oleva tyhjyys, jota ei voi koskettaa. ”Taoa seuraa ikuisuus.”

Tao on tie – ei vain yksi ainoa tie tiettyyn päämäärään, vaan olemassaolon naisellisten ja miehisten piirteiden vuorovaikutuksessa muuttuva olotila.

Taolaisuus ei kumarra auktoriteetteja, valtaa eikä yhtä totuutta. Ihmiset voivat toimia eri tavoin ”oikein”. Taolainen filosofia on tunnettua kautta maailman.

Arvelen TaoLin:in novellien pohtivan taon kaiken aikaa muuttuvaa tilaa esimerkiksi kuvatessaan miehen ja naisen välisen suhteen kehitystä ja yleensä muutosta. Näin käy novellissa Mestari, jossa professori Aulis ihmettelee, miksi hän, komea mestari, on mennyt naimisiin keittiössä istuvan tyylittömän naisen kanssa, kunnes tulee vastakkain itsensä kanssa.

Veikko-novellissa Veikko voi nukkua lattialla ja syödä koirankupista, jos se tuottaa Lauralle iloa eikä haittaa Veikkoa itseään. Tätä kautta he löytävät yhteisen ilon – myös yhdessä samassa vuoteessa rakastaen ja nukkuen. Paitsi, että tarina on hauska, se kertoo myös ihmisen mahdollisuuksista sovittaa menettämisen surun ja löytämisen ilon keskenään.

Novelli Inhokkikirjailija kertoo Mikosta, joka on palkittu kirjailija – kolumnisti, jonka kirjoja ei ole julkaistu. Joku on sanonut, että Mikolla ei ole riittävästi kokemusta. Hän itse uskoo, että hänestä vielä tulee kirjailija. Hän pääsee luovan kirjoittamisen mestarikurssille. Tehtävänä on kirjoittaa suosikki- ja inhokkikirjailijan profiili. Tekstissä pitäisi olla läsnä maailman henki. Hän muistaa yhden sellaisen suosikkikirjan, mutta ei muista kirjailijan nimeä. Inhokkikirjailijan hän keksii pian. Hän kirjoittaa mainion profiilin. Samalla hän tarkkailee omaa käyttäytymistään: Miksi kirjoittaminen vaikuttaa häneen fyysisesti niin kuin vaikuttaa.

Novellissa Sauna äiti ja tytär pohtivat menneitä. Parhaillaan kuluu ehkä heidän viimeinen saunailtansa, sillä äiti on kuolemassa. Keskustelu palaa heidän yhteisen elämänsä alkujuurille. Ja sitä kautta tytär näyttää löytävän taonsa – näinkin sen voi tulkita.

Jorma Hyvönen