22.07.2010 Jeff Collins: Heidegger ja natsit

Fasismi on maassamme tabu. Äärioikeistolaisten ja fasististen ilmiöiden vaivaantunut käsittely johtuu maamme yhteistyöstä fasistien kanssa viime sodassa. Oikeistolaisen politiikan äärimenetelmältä, fasismilta, ei ole viisasta sulkea silmiä, etenkin kun äärioikeistolaiset ja fasisminluontoiset järjestöt menestyvät useissa Euroopan maissa verrattain hyvin. Suomessa muun muassa muukalaisvihamielisyys sisältää äärioikeistolaista mentaliteettia ja retoriikkaa. Myös Björn Wahlroosin sosiaalidarwinistiset näkemykset voidaan katsoa äärioikeistolaisluonteisten ilmiöiden sarjaan kuuluviksi.

Ehkä kansainvälisesti vakavin objektiivinen ääritaantumusta ruokkiva ilmiö asuu kansainvälisten finanssipiirien ja valtioiden keskenään ristiriitaisissa pyrkimyksissä. Rahan tekeminen rahalla edellyttää epävakautta taloudessa. Epävakauden edistäminen on vahvojen finanssispekulanttien pyrkimys.

Valtioilla on vuorostaan tarve vakauttaa valtiontalous. Jos finanssipiirit pystyvät ylläpitämään epävakautta ja aikaansaamaan talouden heilahteluja tiuhaan, eivätkä valtiot kykene tasapainottamaan talouttaan, saattaa eliitille syntyä kansalaisten paineessa tarve siirtyä pakkovaltaan varmistaakseen asemansa.

Collinsin kirjalle on yhteiskunnallinen tarve. Martin Heidegger (1889 - 1976) on yksi puhutuimmista ja tutkituimmista tämän hetken filosofeista Euroopassa. Joskus tulee pohtineeksi johtuuko Heideggerin suosio hänen filosofiansa epämääräisyydestä. Heideggerin avulla välttyy käsittelemästä yhteiskuntamme reaalitodellisuutta, hyvinvointivaltion purkamista. Heideggerin elämä osoittaa, että välinpitämättömyys yhteiskunnan taantumiselle johtaa pahimmillaan tilanteeseen, joka on kaukana niistä ihanteista, joita on itselleen joskus asettanut.

Heideggerin filosofian pääkäsite on Dasein, täälläolo, paikallaan-olo eli oleminen sinänsä. Käsitteen hän esitteli väitöskirjassaan vuonna 1927. Se on ilmestynyt suomeksi vuonna 2000 Vastapainon kustantamana. Daseinin minäkohtaisuutta ja sen kahtalaista olemista kuvaavat ´varsinaisuus´ ja ´epävarsinaisuus´. Varsinaiseen olemisen tapaan kuuluu ahdistus, jossa Dasein vastaa sisäiseen kutsuunsa tunnistaa olemisensa minäkohtaisuus. Epävarsinaisuudessa minä hukkaa omakohtaisuutensa arjen maailmaan. Heideggerin Dasein ei pystynyt näkemään taantumuksen vahvistumista ja myöhemmin fasismin nousua. Heidegger otti vastaan natseilta suosiota ja virkoja.

On sanottu, että fasismimyönteisyydessä Heideggerille sattui vahinko. Hän erosi natsien antamasta rehtorin virasta. On luultavaa, että vallalle noussut rasismi, juutalaisvainot, ammattiliittojen ja kommunistisen puolueen kieltäminen panivat järkeä Heideggeriin. Tuossa vaiheessa myös hänen ylistyksensä puolueelle ja johtajalle tyrehtyivät. Silti hän jäi Saksen uuden lakiakatemian johtokuntaan ja sanoutui mm. irti ystävyydestä filosofi ja psykiatri Karl Jaspersin kanssa, koska tällä oli juutalainen vaimo. Sota-aikana Heidegger keskittyi luennoimaan Nietzschestä.

Heidegger ja natsit -kirja panee pohtimaan kuinka helppoa meidät on mukauttaa taantuviin yhteiskunnallisiin toimintaehtoihin. Demokratia ei ole koskaan saavutettu, vakaa tila tai asetettu ehto. Sen sisällöstä käydään talouden ja politiikan kentillä jatkuvaa kamppailua. Usein kamppailua on vaikea ilman erityistä tarkkaavaisuutta nähdä. Collinsin naseva kirja osoittaa missä kulkee hyväntahtoisten hölmöjen ja realistisesti ajattelevien raja.

JUSSI SÄRKELÄ