Uutisia

Kirjakahvilassa kuullaan etsiväkissa Esmeraldasta ja kirjojen syntyhistoriasta. Maria Saloa haastattelee Elias-lehden päätoimittaja Sirpa Suominen
RSS ATOM
Uudenmaan Kirjoittajat ry - Nylands skribenter rf

TERVETULOA TUTUSTUMAAN YHDISTYKSEEMME!

Yhdistyksessämme on jäseniä ripauksen verran yli 100.

Yhdistyksemme julkaisee Elias-nimistä lehteä, joka on tärkeä julkaisukanava jäsenillemme.


 

HELMIKUUN TARINA

Kiven takaa II

Helmikuun tarina on yhdistyksemme jäsenen, Christine Hammarin tarina Puu ei kasva taivaaseen. Se julkaistiin vuonna 2003 Kansalaisopisto Jukolan Antologiassa Kiven takaa II.

Esipuheen Antologiaan on kirjoittanut kirjailija Kaiho Nieminen.

 

PUU EI KASVA TAIVAASEEN

Ämmi avasi ikkunan. Oli loppukesän kuuma päivä ja Ämmillä kädet taikinassa. Kaikissa muissakin asunnoissa naiset leipoivat, olihan lauantai.
– Ella! Ellaa! Tuu heti kothin Ämmile avuks! hän huusi ikkunasta. Hän kurkotti päänsä ja koko yläruumiinsa ulos ikkunasta ja otti tukea ikkunan haasta. Ämmin ympärillä leijui hien ja vastapaistetun leivän haju.

Ella, kymmenvuotias laiha tyttö istui puun alla kivellä pihan nurkassa kirja sylissään. Pitkät, mustat letit myötäilivät kirjan ylle kumartuneita kasvoja. Aurinko lämmitti tytön selkää. Hän oli kokonaan uponnut kirjan tapahtumiin. Ne olivat vieneet hänet kaukaiseen Ameriikan maahan, jossa köyhä ja oppimatonkin löysi menestyksen ja onnen. Voi, mitä seikkailuja kirjan henkilöt kokivat! Sellaisesta ei täällä kotona voinut haaveillakaan. Ja miten herkullista ruokaa ihmiset söivät melkein kirjan jokaisessa luvussa! Miten niillä voikin olla noin usein nälkä? Miten niillä voi olla noin paljon ruokaa? Ellan vatsa alkoi kurista ja sylkirauhaset toimia. Piti oikein pari kertaa nielaista.

– Ella! Heti sisshän sieltä! Nyt ihan tuosa tuokiosa! Ämmi huusi korottaen ääntään kehotuksen loppuosaa kohti. Hän pyyhki jauhoisella kädellään otsalleen karanneita hiuksia. Väsytti. Ei olisi jaksanut.
Hän oli herännyt jo varhain aamulla hyvissä ajoin ennen kuin Ellan vanhemmat, hänen tyttärensä ja tämän mies, olivat heränneet lähteäkseen tehtaaseen töihin. Nyt alkoi väsymys painaa niin, että oikein suivaannutti.
”Aina tuokhi likka nokka kirjasa kii!” hän noitui sulkiessaan ikkunaa. ”Joutas sekkhii jo enämpi töillen!”
Hän paukautti ikkunan kiinni. Hakaan jäi taikinakokkare ja hän jäi hetkeksi katsomaan, josko tyttö sieltä tulisi. Kääntyi sitten taikinatiinun puoleen.

Ella havahtui, sulki kirjansa ja nousi kiveltä. Pari askelta astuttuaan hän heitti painavat lettinsä kämmenselällään vuorotellen sipaisten selkäpuolelle ja jatkoi matkaa kirja visusti kainalossa. Puun tarjoaman varjon jälkeen helle iski häneen kuin prässihöyry. Kotona olisi vielä kuumempi.
Kotiovella Ella pysähtyi hetkeksi käsi ovenrivalla, painoi sitten linkkua ja astui keittiöön. Vastaan löyhähti kuuma, taikinan, vastapaistetun leivän ja Ämmin hien hajun kyllästämä ilma.

Ämmi alusti taikinaa pöydän ääressä. Vastapaistetut ja nousemassa olevat leivät olivat vallanneet keittiön penkit. Liinojen alla ne näyttivät aivan tuntureilta, joista Ämmi aina kertoi. Ella seisahtui pöydän ääreen, katsoi Ämmiä, sulki silmänsä tiukasti hetkeksi, kuin sulkeakseen pois Ämmin, leivät, liinat ja koko keittiön ja kamarin kokoisen asunnon. Sitten hän huokasi ja avasi silmänsä.

– Kuule Ämmi, hän sanoi ja laski kirjansa pesukomuutin nurkalle. – Miksköhän täällä puut ei kasva taivaaseen asti?
Ämmi lopetti alustamisen ja katsoi Ellaa.
– Ei täälä pohojosesa mikhän kasva taivhaseen asti. Lapisaki puut on kylymäntuskasta kipparallaan ja kitukasvusia, eikä tuntureiden laila puita ole lainkhan. Ei missään mikhän kasva taivhasen asti, hän puuskahti ja istui raskaasti penkin päähän taikinaiset kädet pystyssä. – Paras on siunki olla huperehtamata ja lähtä töihin heti ku vähän lisää ikkää karttuu. Eläkä aina jaksa nuita kirjoija lukia, niistä ei mithän hyvää seuraa, hän jatkoi.
– Mutta Ämmi, kun yhdessä kirjassa sanottiin, että jossain etelän maassa puut kasvaa taivaaseen asti, Ella sanoi varovasti.
– Elä hupereha. Satuja liet lukenu. Ei missään mikhän puu kasva taivhasen asti ja sillä selevä, Ämmi tokaisi, nousi ylös ja jatkoi taikinan alustamista. Hän tömäytti pöydälle taikinamöntin.
– Tuoson siulle leivänpoikanen. Pyöritä siitä rieska.

 

Kuva: Pixabay.com

SYKSYN 2018 JA KEVÄÄN 2019 KIRJAKAHVILAPÄIVÄT

LÖYDÄT TÄÄLTÄ.

 


 


 

ILMAINEN KIRJOITUSKEHOTE!

 

Tarvitsetko potkua kirjoittamiseesi?

Uudenmaan Kirjoittajat ry tarjoaa ILMAISEN kirjoituskehotteen omaan sähköpostilaatikkoosi kerran kuukaudessa!

Kirjoituskehotteen tarkoituksena on antaa kirjoitusideoita ja potkaista luovuus liikkeelle.

Kirjoituskehote on ilahduttanut kirjoittajia jo vuodesta 2006 ja listalla on jäseniä yli 70.

LIITY NYT LISTALLE!

Ilmoita sähköpostiosoitteesi osoitteeseen uudenmaan(at)gmail.com ja olet mukana.