24.01.2013: Timo Sandberg: Mustamäki ja Tapio Kuosma: Helvetinjärven tapaus

Timo Sandberg
Mustamäki
Karisto, 2013
295 sivua
Tapio Kuosma
Helvetinjärven tapaus
KRIPO 18, Nodbooks, 2013
194 sivua

Koston enkelit jakavat oikeutta

 

Timo Sandberg
Mustamäki
Karisto, 2013
295 sivua

Tapio Kuosma
Helvetinjärven tapaus
KRIPO 18, Nodbooks, 2013
194 sivua

Ilmeisesti aikakausi on muuttumassa, ja tässä vaiheessa kaikki mielessä vielä olleet, muistuneet tai uskotut vuosien 1939–1945 sotien tapahtumat on kirjoitettu ennen seuraavaa sotavuosijuhlaa. Tietenkin sillä poikkeuksella, että joku keksii Suomen sittenkin voittaneen toisen maailmansodan. Ehkä sekin löytyy kuin lieriön perimmäinen piste. Siksi on suorastaan virkistävää, että tarjolle on jo nyt tullut – ja tulossa lienee enemmänkin – kaunokirjallista materiaalia vuoden 1918 sisällissodasta.

Itse ylvään sodan kuvaamisen sijaan viikon välein ilmestyneet Timo Sandbergin ja Tapio Kuosman rikosromaanit tuovat realismia ja pohdittavaksi rikokset, motiivit, mahdollisuudet sovittaa teot ja vainottujen vastauksen – kuten kostona tapahtuvan oikeuden jakamisen silloin, kun yhteiskunta on ollut kykenemätön tai haluton jakamaan oikeutta ja oikeudenmukaisuutta.

Sandbergin Mustamäki sijoittuu 1920-luvun alkuvuosien Lahteen, missä kaupungin rajamailla ihmiset elävät kuten elävät; sandbergmaisesti syödään köyhästi, juodaan runsaasti ja rakastetaan. Hyvän rikosromaanin tavoin päähenkilö Otso Kekki, etsiväkonstaapeli, yrittää tasapainoilla oikeuden ja oikeudenmukaisuuden välimaastossa, käy taistelua itsensä kanssa, mutta eksyy – myös hameiden maailmassa.

Mustamäessä vuoden 1918 rikokset saavat jatkokseen innokkaiden nuorten miesten murhapartiot, aikansa aikaansaavat nuoret isänmaalliset, joilla oli aikaa ja rahaa jakaa omaa oikeuttaan laillisen esivallan tukiessa tai ummistaessa silmänsä. Sandbergin verevät henkilöt ovat kiinnostavia ja heidän tekojensa motiivit – enemmän tai vähemmän ymmärrettävät – tekevät romaanista yhä uusia käänteitä sisältävän monikerroksisen vyyhden. Kun lopulta viimeiset rivit johtavat koston toteutumiseen ja lukijan oikeudenmukaisuutta ruokkivaan ratkaisuun, niin jäljelle jää suuri joukko kysymyksiä. Jatkoa ajatellen suurin niistä ei ole, kuinka Kekki lopulta kuuntelee sydäntään.

Sandberg lukeutuu suomalaisen rikosromaanitaiteen terävimpään kärkeen. Hän kuljettaa juonta taitavasti, osaa rakentaa toimivia dialogeja, replikointi on elävää ja uskottavaa – mutta ennen kaikkea hänellä on sanottavaa, joka pakottaa ajattelemaan.

Kun Sandbergin tapahtumat ajoittuvat 1920-luvun alkuvuosiin, niin Tapio Kuosman Helvetinjärven tapaus etenee episodimaisesti usealla eri vuosikymmenellä. On perusvuosi 1918, joka pohjustaa 1950-luvun rikoksen, jonka lonkerot jatkuvat 1980-luvun kautta tähän päivään. Kuosman aiempien romaaneiden sankari, yksityisetsivä Roi Marras on nyt tärkeässä sivuosassa. Varsinainen sankari on poliisikorkeakoulun aspirantti Jori Tarkinpuro. Hän on oikea henkilö oikeassa paikassa, omaa avaran sydämen, terävän pään ja kunnon etsivän tavoin osaa ottaa opikseen myös vastakkaisen sukupuolen antaman opetuksen.

Myös Kuosma on taitava sommittelemaan. Hänen erikoisuutensa on eräänlainen dokumentaarisuus: siinä kun joku toinen kirjoittaa sivutolkulla maailman viinien syntytarinoita, niin Kuosma tarjoilee lähdeluettelon keskeisistä kansainvälisistä vallankumouskirjoista sekä vuotta 1918 käsittelevistä tutkimuksista! Tämä ”vallankumouskirjasto” ei ole vaatimaton - päinvastoin. Se toimii myös alitajuisesti: kun tarjolla on Château du Paradis Cuvée Prestige -viiniä tai Martell Grand Extra Création -konjakkia, niin tietää, että viini on tasokasta keskihintaista ja konjakki tyyriimmänpuoleista. Pullollisen saa parilla keskikuukausieläkkeen brutolla.

Kun juomat ovat kohdallaan, tarjolla kunnon kirjallisuutta ja kaunotar Lola, joka ajaa Alfa Romeo 8C:llä ja kuuntelee hyvää jazzia tai Mozartin 40:ttä sinfoniaa, niin kyllä siinä myös vuoden 1918 tilit tasaantuvat ”regolamento di conti”. ”Ja ettei asiassa voida esittää muuta rikokseen perustuvaa julkista oikeudellista vaadetta.”
Oikeudenmukainen kosto on suloinen.

 

Pentti Peltoniemi