19.5.2016 Kari Rummukainen: Joutomaa

KARI RUMMUKAINEN: JOUTOMAA
www.ntamo.net 2016, Hki
150x170 mm, 160 sivua.
ISBN 978-952-215-638-9
Paperikantinen.
Ulkoasu Kari Rummukainen ja Make Copies, kannen kuva Keijo Kansonen.

Modernin tajunnanvirtaromaanin perustajana pidetään irlantilaista James Joycea (1882-1941) ja hänen ´Ulysses´(Odysseus)-teostaan vuodelta 1922. Suomessa tajunnanvirtaromaaneja ovat julkaisseet esim. kirjailijat Pentti Saarikoski, Markku Lahtela ja Kari Aronpuro.

Uunituore teos alkaa yleisillä mietteillä suomalaisuudesta. Siitä se etenee yhtäältä Sisä-Suomeen suuntautuvan automatkan matkapäiväkirjaksi, toisaalta aikamatkaksi Helsinki-aiheisiin vanhoihin valokuviin, sosiaalidemokraatti Väinö Tannerin muistelmiin ja sitä vanhempiin ”yleisön tiedonhalun wähimmän palwelijan” pränttäyksiin.

Joutomaa on taloudellisesti käyttökelvotonta maata. Meidän ja viimeisen leposijamme välissä on elämän joutomaa, jonka hyödynnämme pyrkimyksillämme, valinnoillamme ja teoillamme. 

Romaani on ehkä kokoonpantu hajanaisista aineksista ja siitä puuttuu perinteistä kiinteää juonta. Siinä on kuitenkin laadukas, letkeä ja tasonsa pitävä kertojanote, jota on miellyttävä lukea. ´Kertomus´ yhdistää elämän ulkoisten elinehtojen kuvausta kertojan mielenliikkeisiin, tuoden mieleen esim. Samuel Beckettin teoksen ´Millaista on´, John Barthin ´Uivan oopperan´, tai hieman perinteisemmän tapauksen, nobelisti Gynter Grassin ´Peltirummun´. Otsikon samuudesta huolimatta aiheen käsittely tuskin on paljoa velkaa T. S. Elliottin modernille klassikolle ´The Waste Land´. Ehkä valokuvan, elokuvan, tv:n ja internetin aikakauden kirjallisuuden kuuluu ollakin tällaista? 

Kirjallisuus on edelleen ainoa taidemuoto, jolla on suora pääsy henkilöidensä mielen sisäpuolelle. Kirjallisuudella on siten edelleen tehtävä, mutta aivan varmasti sen tehtävänmäärittelyä muokkaavat edelleen nuo viestintätekniset keksinnöt. 

´Joutomaan´ tekijän luonnon- ja maantieteen tiedot tulevat romaanissa kiinnostavasti esille. Hänen savolainen verenperintönsä varmistaa, ettei tajunnanvirta jämähdä eikä surkastu, vaan kertojan ote säilyy kirjan loppuun asti. Nykykirjallisuuden pelättyä ruokottomuutta kirjassa ei juuri ole.

Jos modernismi ei pelota, voi ´Joutomaa´ tarjota lukuelämyksen. Fil. lis. Kari Rummukaisen (s. 1959) kannattaisi kuitenkin kokeilla kirjailijankykyään myös perinteisen, kiinteäjuonisen kertomuksen kirjoittamisessa. Hänen letkeä, tasonsa pitävä tyylinsä, olisi edelleen omiaan valistavaan, rentoon pakinointiin, esim. kirjallisuuden ja taiteen modernismin laajemmin tunnetuksi tekemiseksi. Onhan se näet, epäsovinnaisen huumorin ohella, ilmeisimpiä vapauden ulottuvuuksia usein ahdistavaksi käyvässä yhteiskunnassamme.

Kiitos julkaisuyhtiö ntamolle teoksen ennakkoluulottomasta julkaisemisesta.

Riku Räihä
Fil. kand.
Suomen Arvostelijain Liiton jäsen