08.11.2010 Jani Saxell: Unenpäästäjä Florian

Unenpäästäjä Florian ei pitänyt yllättää minua lukijana, mutta kyllä se yllätti. Olin aikaisemmin lukenut Jani Saxellin romaanin Minä, Lotta ja Päivikki (2003, WSOY). Se osoitti, että kirjoittaja on pätevä paitsi kielelliseti ja tarinankertojana, mutta myös erinomaisena ajan kuvaajana, jolla on hyppysissään taito penkoa taustoja ja mennä tapahtumiin mukaan (siis kirjoittajana, sitä en tiedä, onko hän itse osallistunut esimerkiksi Göteborgin tapahtumiin).

Göteborgissa 14.-16. kesäkuuta 2001 pidetyn EU-huippukokouksen yhteydessä tapahtuneiden mielenosoitusten, katutappelujen, mellakoiden ja poliisiväkivallan kuvaukset ovat kuin itse mukana olleen kertomia. Toki kirjailijan ammattitaitoa on heittäytyä menoon mukaan ja kuvata sisältä päin tapahtumia esimerkiksi toisesssa maailmankaikkeudessa, vaikka ei olisi ollut siellä päinkään. Juuri tähän ammattitaitoon uskoin aloittaessani Saxellin tämän syksyn romaanin lukemisen (Unenpäästäjä Florian 2010, Avain). Mutta kirjailijan toteutus oli, mikäli mahdollista, vieläkin hurjempaa – myönteisessä mielessä, kuin edellisessä romaanissa, jonka kertoja liikkui vuosituhannen alkuvuosien opiskelijanuorten keskellä ja heidän yhteisöissään ja kahden naisen välissä.

Florian Suomessa

Unenpäästäjä Florian on Romanian romani, joka pakenee Romaniasta päätyen Pariisiin ja sieltä lopulta, mutta ei ehkä lopullisesti, Helsinkiin. Unenpäästäjää tarvitaan, koska Euroopassa on levinnyt epidemia, jonka uhrit kärsivät kyvyttömyydestä nähdä unia. Florianilla on taito nähdä toisten näkyjä ja kokemuksia, ohjata unia ja ”päästää” niitä. Tällä taidollaan Florian hankkii menestystä, vaikutusvaltaa ja tukijoita, joskin myös joutuu uhanalaiseksi.

Florian on vaeltaja vaeltajien heimoa. Hän kulkee sekä ajassa, paikassa että unissa. Romaanissa risteää monenlaisia ihmisiä kirjavine kohtaloineen Suomessa, Romaniassa ja maailmassa. Kirjailija on valinnut aiheensa rohkeasti siinä mielessä, että sorretuista sorretuin ja alhaisista alhaisin väki Euroopassa kautta aikojen on ollut romanikansa, joka itse asiassa ei olekaan mikään etnisesti yhteinen rotu, heimo tai kansa, vaan joukko (Saxellinkin mukaan) jatkuvaan maanpakolaisuuteen ahdistettuja ihmisiä. Romaanin mukaan mustalaiset itseasiassa jatkavat ihmiskunnan ikuista vaellusta, ihmisen luonnollista olotilaa, vaikka eivät siihen itse olisikaan erityisen mieltyneitä – siis suurelta osin pakosta.

JORMA HYVÖNEN

*****

Jani Saxell (s. 1972) on helsinkiläinen kirjailija ja journalisti. Hän on kirjoittanut novellikokoelman Ensilumi (2002), romaanin Minä, Lotta ja Päivikki (2003), novellikokoelman Huomispäivän vartijat (2007) ja reportaasikirjan Vaihtoehtoinen USA (2009) sekä romaanin Unenpäästäjä Florian (2010).