14.10.2010 Pauliina Susi: Nostalgia

Nostalgian (Tammi, 2010) päähenkilö on freelancer-toimittaja, ja tarina kertoo nykyajan pätkätyöläisen tarinan loppuunpalamisen ja kyynisyyden välimaastossa yhtenä helvetillisenä viikkona. Lukijan kannalta vaarana voisi olla, että kirja on synkkä, valittava ja epäkohtia huutava julistus, mutta ei se ole. Erityisesti alkuosan synkkyyteenkin kirjoittaja on solminut huumorin säikeitä, jotka nousevat arjen tilanteista ja kertojan kommenteista.

Kuva: Eva Persson/Tammi. Pauliina Susi oli kirjailijavieraamme maanantaina 18.10.2010 klo 17.00 Työväenliikkeen kirjastossa.

Ruuhkavuosi (Tammi, 2005) kertoo kolmekymmpisestä naisesta, joka asettaa itselleen selvät projektit tulevalle vuodelle: kirjoittaa gradun, kääntää viihdetarinoita viihdelehdelle, synnyttää esikoisen ja rakentaa miehensä kanssa omakotitalon taajaman syrjälle. Rakentamisen ajan perhe asuu asuntovaunussa kuin muinaiset uudisraivaajat tilapäisasumuksessa. Tästä tarina alkaa, ja se jatkuu niin kuin kuvitella saattaa – ei niin yksinkertaisesti.

Lukot (Tammi, 2008), käsittelee useita ajankohtaisia asioita: nuorisoväkivaltaa, ihmisten suhdesotkuja ja sukupolvien ristiriitoja ja muuta elämää. Keskeisinä henkilöinä ovat nuori tyttö ja tämän ihailija – vinksahtava nuorukainen, aikuinen nainen, jolla on sekava suhde paikallisen (mies)kirjailijan kanssa ja naisen dementian rajoilla hoippuva äiti.

Pyramidin (Tammi, 2009) Susi kirjoitti ennen kuin FinnCapitan-pyramidihuijaus tuli julki, ja se kertoo verkostomarkkinoinnin keskiöstä ja liepeiltä. Pyramidi etenee käänteestä toiseen kuin jännitysromaani, ja se huipentuukin kuin dekkari – sanan parhaassa merkityksessä.

Pauliina Susi kirjoitti Leena Harkimon elämänkerran (Edita Publishing Oy, 2008). Siinä Leena Harkimo paljastuu värikkäämmäksi persoonaksi kuin mitä lehtijuttujen perusteella ja päälle päin uskoisi.

Pauliina Susi: Nostalgia

Pauliina Susi – kirjailija tässä ja nyt

Pauliina Susi on kuudessa vuodessa saanut julki neljä romaania, yhden elämänkertateoksen, novelleja, lukuisia lehtijuttuja ja paljon muuta. Ei olisi ihme, jos tuossa tahdissa hänen taitonsa hiipuisivat ja kirjoittamisen taso laskisi. Mutta niin vain ei ole käynyt. Sen todistaa tuorein romaani, Nostalgia, joka on vankka sisällöltään, ajankohtainen aiheeltaan ja erinomaisen hyvin kirjoitettu. P. Susi kirjoittaa sujuvasti, mutta tiiviisti – tarinassa on paljon huomioita ja kertojan kommentteja maailmanmenoon, eivätkä ne roiku tekstissä irrallaan, vaan vievät tarinaa eteenpäin ja syventävät romaanihenkilöiden kuvaa saaden heidät elämään niin kuin heillä olisi esikuvansa elävässä elämässä.

Ehkä on niin, että Susi onnistuu yhdistämään kaksi kirjoittajapersoonaa yhteen, journalistin ja kaunokirjailijan, asian, mikä ei ole niin yksinkertainen kuin voisi luulla.

Pauliina Susi on syntynyt Helsingissä tammikuussa 1968, joten hän ehti mukaan niin Prahan kevääseen, Vanhan valtaukseen kuin Prahan takatalveenkin, joka tuli saman vuoden elokuussa. No, minulla ei ole aavistustakaan, oliko hänellä mitään osaa noihin tapahtumiin, mutta samana vuonna ne tapahtuivat tuona Euroopan ”hulluna vuonna”.

Sen tiedän, että hän on ainakin isänsä kautta karjalaista sukujuurta, mihin toteemieläinkin nimenä viittaa. Isänsä kautta hän on myös kirjallista sukua, isä on syntyjään viipurilainen Heimo Susi, entinen työministeriön virkamies, joka oli esikoisromaanillaan Virkamatka (Otava, 1996) Finlandia-palkintoehdokkaana ja on monipuolinen kirjailija. Ehkä ei ole suoranaisesti isän vaikutusta, että tyttärestä on tullut yksi tämän ajan kiinnostavimmista kirjailijoistamme, sillä lähtökohdistaan huolimatta jokainen joutuu itse tekstinsä vääntämään, luomaan, synnyttämään ja kirjoittamaan. Eikä se varmaankaan ole yhtään helpompaa ensimmäisen kuin neljännenkään ja niitä seuraavien kirjojen kanssa.

Esikoisteos, Ruuhkavuosi, on tehty myös kuunnelmaksi. Se osallistui Prix Europa 2009 -kilpailun Radio Fiction -sarjaan toisena Suomen ehdokkaista ja sijoittui kymmenen parhaan joukkoon.

Nykyisin Pauliina Susi asuu miehensä ja kahden tyttärensä kanssa Vantaalla. Hän on oppiarvoltaan valtiotieteen maisteri (Helsingin yliopisto, 1996) ja opiskellut sosiologiaa ja viestintää sekä työskennellyt sekä toimitussihteerinä ja päätoimittajana että edelleen vapaana toimittajana – hyvää taustaa kirjailijaksi kuten mikä tahansa elämänkokemus, jota osaa ja uskaltaa hyödyntää. Hän toimittaa yhdessä kirjailija Jani Saxellin (seuraava vieraamme 8.11.) kanssa Suomen kirjailijaliiton Kirjailija -lehteä.

Puhutaan Nostalgiasta ja muusta

Nostalgian lähtötilanteessa freelancer-toimittaja joutuu allekirjoittamaan suuren viestintäkonsernin - vai oliko se markkinointikonsernin, avustajasopimuksen, jossa häneltä viedään kaikki oikeudet juttuihinsa ja sälytetään vastuu mahdollisista syytteistä. Tosi tuoretta menoa tämän päivän Suomessa.

Päähenkilön, Anni Syysahon, perheeseen kuuluu mies, jonka työpaikka on katkolla, ja murrosikäinen tytär. Kaikki tämä ja aiemmat vaikeudet elämässä, liiallinen työtaakka ilman kohtuullista toimeentuloa, vyöryvät yhtenä piinaviikkona Annin päälle. Nostalgian yksi ansio monista on, että siinä tarinan kertoja, Anni, kykenee kaiken keskellä hahmottamaan tilannetta myös muiden näkökulmasta. Silloinkin, kun hän äksyilee Marko-miehelleen ja Bea-tyttärelleen, myös näiden ääni pääsee kuuluviin. Helppoa ei ole kellään. Toinen romaanin ansio on, että se ei ole pelkkää vaikerrusta ja valitusta romaanihenkilönsä pään sisällä, vaan piinaviikon tarina etenee ja huipentuu.

JORMA HYVÖNEN