14.6.2017: Hyvösen vintiltä

Jorma Hyvösen esikoiskokoelma herättää lukijan

Ullakon valtias kirjoitti, mietti ja julkaisi

Sain tammikuussa käsiini Jorma Hyvösen uunituoreen runokokoelman Vintti täynnä tavaraa. 92-sivuinen kokoelma yllätti monella tavalla. Ensinnäkin se on teknisesti huolella tehty ja viimeistelty. Toiseksi se toimii mielenkiintoisella tavalla teemoittamattomana, ikään kuin runot olisivat syntyneet tajunnanvirtana sitä mukaa kuin ne ovat runoilijan mielessä runoiksi muotoutuneet.

Mutta runot eivät ole irrallisia, sattumalta unessa muovautuneita, vaan tiukasti omaan paikkaansa, omalla rytmillään asettuneet. Ehkä vertailukohdaksi voisi ottaa Hannu Mäkelän 1970-luvun nostalgiset runot sillä erolla, että nyt kirjoittaja on runsaan elämänkokemuksen omaava mies, joka voi todeta samanaikaisesti sarkastisesti ja kaihoisasti – jälleen kuten nuori Mäkelä:

”Vaikeasti loukkaantunut mies lojuu rotkon pohjalla käyden sekavassa järjestyksessä läpi elämänsä tapahtumia. Unen ja valveen välimaastossa hän kohtaa rakastettujaan ja rakkaitaan …” , tai

                      ”Viimeinen viestisi

                       MISSÄ HELVETISSÄ KUPPAAT!!!?
                      Jos ET ole täällä ennen AAMUA
                      ei ole enää TULEMISTA!!!!”

Seestynyttä, puhuttelevaa

Kokoelman valmius, viimeistely, oli siis yksi mielenkiintoinen seikka. Toinen on runoilija itse: onko todella niin, että Jorma Hyvönen ei ole aiemmin koonnut runotuotantoaan kansien väliin. Etsiskelin useista tietolähteistä, hakemistoista ja lopulta oli pakko uskoa: Hyvösen koneesta on valmistunut useita erilaisia tietokirjoja, muistelmia, poleemisia puheenvuoroja, ja hänen novellejaan on palkittu. Niitä ja runoja on julkaistu lehdissä ja antologioissa. Siis kyseessä ei suinkaan ole debytantti, vaan rutinoitunut tekstintekijä. Lisäksi – omastakin kokemuksestani – Hyvönen on toiminut lukuisten kirjailijoiden ateljeekriitikkona, enemmänkin – kustannustoimittajana.

Hän on lukenut, opastanut ja tuuppinut eteenpäin tekstintekijöitä sekä faktassa että fiktiossa. Hänen neuvonsa aloittelevalle kirjoittajalle on (esim. Elias-lehti 2/2012), että kannattaa lukea muutakin kuin valmista. Siitä oppii.

Siis ei mikään untuvikko, ilmeisesti kuitenkin romantikko sen perusteella, mitä runoilijan joko konkreettisesti tai metaforana ullakolta, vintiltä on kokoelman 82 runoon löytynyt.

                 ”...ryhdyin karsimaan alaoksia viirupöllön mielestä
                  se oli väärä puu lintu vilahti oksien hämärästä iski
                  kyntensä horjahdin
                  kypärän visiireineen olin hylännyt
                  vain muutaman oksan tähden
                  kierin rotkon rinnettä ja paiskauduin pohjalle…”

Kun runot on kirjoitettu tiiviisi, niin jokin on ymmärrettävää, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksittäisen runon sanoma mahtuu yhdelle painetulle sivulle. Miksi – sitä jäin pohtimaan. Vaikka ajatus ja runo olivat valmiit, niin mistä tai miksi stoalainen ryhti?

Viisi vuosikymmentä ammattimaista kirjoittamista, työtä kirjoittajana, tekstistä leipää, olisi saattanut vaikuttaa siihen, että ullakolta olisi löytynyt vanhaakin tavaraa – niin varmasti onkin, ja on, mutta kun runot kytkeytyvät tähän päivään ja aikaan, liikkuvat mahdollisiin syntymähetkiinsä palatakseen tähän päivään, niin vintti ei ole pimentynyt, pölyttynyt tai erkaantunut. Hyvönen ottaa runoissaan kantaa ajankohtaisiin ja ajattomiin aiheisiin, muistelee menneitä ja näkee näkyjä.

Runot ovat pääasiassa kertovia. Niihin sisältyy jokin tarina tai tarinan pätkä, ne liikkuvat yksityisestä yleiseen ja takaisin. Kokoelma on suuressa määrin rakkauden ja sen puutteen kuvausta, ja sen miten maailma on kova ja armoton. On katoavaa muistia, jolloin lapsesta tulee äitinsä vanhempi, tai epäilyä, huolta ja pelkoa. On jotain luontoa, ihmisen ja ympäristön, kummankin arvostamista. Vilahduksessa ryppyisillä käsillä tai tarinoita solmivalla viirupöllöllä – onko kyseessä Hyvösen omakuva? – on oma tärkeä roolinsa.

                    ”...nainen on niin vanha että tervehtii minuakin
                     kohteliaasti kehottaa peremmälle
                     onko jo kahvia tarjottu?…”

Lisähavainto: Vintti täynnä tavaraa -kokoelman runoissa ei ole pisteitä, pilkkuja eikä montaa isoa kirjainta. Rivejä on katkottu kesken lausetta, ehkä kesken ajatuksenkin, ikään kuin kirjoittaja olisi halunnut pysäyttää lukijan juuri siinä kohtaan miettimään – jotakin. Tai sitten osoittaakseen, ettei aina tule oikaista, ettei lukeminen vain olisi liian helppoa.

Ilmaisun ”teknisesti huolella tehty ja viimeistelty” voi käsittää myös siten, että runoilija on mittansa lukenut. Muutama loppusointu löytyy etsimällä, joskin tiettyä rytmillisyyttä niistä voi havaita, olkoonkin paradoksina sille, että runot ovat suorasanaista kerrontaa.

Voi vain toivoa, että vintille kavuttuaan Jorma Hyvönen malttaa viivähtää visiittiä pitempään runojensa ja tarinoidensa maailmassa. Jo nyt esikoinen kaipaa seuraa.

Pentti Peltoniemi

* * * * *

Jorma Hyvönen

Vintti täynnä tavaraa

92 sivua, 10,00 €

Kopio Niini Oy 2016

Kirjaa on saatavissa hyvin varustetuista kirja- ja verkkokaupoista kuten Adlibris, booky.fi ja Suomalainen, ja myös laadukkaista Helmet-kirjastoista