07.07.2014 Raili Ojala-Signell: Yksin tein tieni viitat

YKSIN TEIN TIENI VIITAT
Raili Ojala-Signell
ISBN 978-952-93-3683-8
Taitto: Eeva-Liisa Bahnaan
Painopaikka Oy Nord Print Ab

”Vain apinat viittovat.”
”Viittomakieli on rumaa.”
Näin sanottiin Raili Ojala-Signellin kuuroille vanhemmille heidän aloittaessaan koulunkäyntinsä.

Omakustanne Yksin tein tieni viitat on mielenkiintoinen katsaus kirjoittajan elämään, ”siltana kahden maailman välillä”, kuurojen vanhempien kuulevana lapsena. Eipä ihme, että hänestä on tullut viittomakielen tulkki, sillä sitä työtä hän on tehnyt lapsesta asti.
Ojala-Signell on toiminut viittomakielen tulkkina ja vuodesta 1976 Kuurojen Liiton silloisen toiminnanajohtajan, Liisa Kauppisen, henkilökohtaisena tulkkina.
30-vuotisen Kuurojen Liitossa tekemänsä työuran jälkeen hän toimi Kuurojen Maailmanliiton sihteeristössä Suomessa.

Kirja valottaa kirjoittajan elämäntapahtumien myötä myös viittomakielen historiaa ja asenteita, joilla kuuroihin suhtauduttiin. Heitä pidettiin tylsämielisinä ja tyhminä, joten he kelpasivat vain yksitoikkoiseen tehdastyöhön tai maatiloille aputyövoimaksi.

Puhelimen pelko
Kuurojen Vanhempien Kuulevien Lasten Yhdistys ry:n sivuilla olevassa Tarinameri-videossa nyt aikuiset kuurojen vanhempien lapset kertovat mm. puhelinpelostaan. Aikuisten käyttämät sanat olivat lapsesta käsittämättömiä. Mitä ne tarkoittivat ja miten niihin piti vastata?

Ojala-Signell kertoo kirjassaan samasta asiasta.
Hänen kotonaan ei ollut puhelinta, vaan ajanvaraus lääkärille hoidettiin käymällä kuurojendiakonissan luona. Kun puhelin sitten hankittiin, jotuivat lapset soittamaan vanhempien puolesta virastoihin ja palvelupaikkoihin. Voi vain kuvitella, miten ahdistavaa oli kun piti keskustella asioista, joita ei ymmärtänyt ja joihin ei tiennyt vastausta.
Vasta 16-vuotiaana ollessaan kaupassa kesäapulaisena, hän sai kädestä pitäen puhelimessa puhumisen ohjausta. Puhelimen pelko on kuitenkin seurannut häntä läpi elämän.

Äitiii! Mä meen vessaaan!
Pienillä lapsilla on tapana ilmoittaa vanhemmilleen, mihin kodin seinien sisäpuolella menevät, varsinkin jos menevät vessaan :). Tulkin työssään, työmatkalla Genevessä toisen kansainvälisen tulkin kanssa, Ojala-Signell huomasi ensimmäistä kertaa käyttäytymisessään näitä yleismaailmallisia käyttäytymissääntöjä.
”Kun jompikumpi oli menossa vessaan, piti ilmoittaa toiselle että on menossa vessaan.”  … ”Mieleen tuli vierailu äidin luona, jolloin siirtyessäni olohuoneesta keitiöön, vessaan tai makuuhuoneeseen muistin aina ilmoittaa äidille mihin olen menossa.”
… ”Kuuro ei ilmoittamatta tiedä, minne toinen henkilö häipyy, ellei sitä hänelle ilmoiteta.”

Historiaa
Oralismi oli kuurojen kannalta pimeä kausi, joka jatkui vuodesta 1890-luvulta aina 1970-luvulle asti. Sen alku liittyy Nationalismiin ja rotuhygieniaan (Eugeniikka).
Oralismi tarkoittaa puhemenetelmän käyttöä kuurojenopetuksessa, jolloin viittomakielen käyttö kielletään. Sen kantava ajatus on, että ajattelu ja henkinen kehitys voi tapahtua pelkästään puhekielen kautta. Näin kiellettiin myös viittomakielen merkitys kuuron ihmisen elämässä.
Menetelmän kannattajien mielestä viittomakielen käyttö haittasi puheen oppimista.
Monelle kuurolle jäi paha trauma, kun puhetta opetettiin jopa väkisin ja viittomisesta rangaistiin fyysisesti.

Nykypäivänä on käsittämätöntä, että kuuro joutui oppimaan puhumisen kuulematta sanaakaan. Tekniikka rajoitti oppimista, sillä oppilaan piti kaiken aikaa keskittyä siihen, miten sanoja muodostettiin, ei siihen, mitä ne tarkoittivat. Koulunsa päättäneiden kuurojen keskuudessa 1970-luvulla tehty tutkimus osoitti, että heidän aktiivinen sanavarastonsa oli vain noin 1 500 perusmuodossaan olevaa sanaa.

Kirjassa Signell-Ojala kertoo esimerkin Jyväskylän kuulovikaisten koulusta (sittemmin Haukkarannan koulu), jossa hän aloitti vuonna 1974 ensimmäisenä kuraattorina. Kouluun tuli uusi, oralismia opetusmenetelmänä kannattava opettaja. Tämän ollessa sairaslomalla sijainen löysi päiväkirjasta maininnan, että edellisellä viikolla opettaja oli opettanut oppilaille neliöjuuren. Sijainen kyseenalaisti opettajan työmoraalin: eiväthän oppilaat tienneet edes mitä punajuuri tarkoittaa!

Käsittämättömältä tuntu myös aika, jolloin Suomessa koulun kirjoitustunneilla kahlittiin vasenkätisten oppilaiden vasen käsi, koska haluttiin että he oppisivat kirjoittamaan oikealla kädellään.

Viittominen etenee
Manchesterissa, Englannissa pidettiin Kansainvälinen kuurojen opetuksen kongressi vuonna 1985, jonka aikana pidettiin mielenosoitus. Banderolleissa luki ”AINOA OIKEA PAIKKA ORALISMILLE ON MAKUUHUONEESSA!”
Iskulause on jäänyt elämään kuurojen parissa, eikä se hullumpi iskulause olekaan.

Kuten Ojala-Signell kirjassaan toteaa, saavutetaan kuurojen lasten perusoikeus ihmisyyteen oman kielellis-kulttuurisen identiteetin kautta ja viittominen on juuri sitä.

Suomalaisissa kuurojen kouluissa viittomakielen käyttö sallittiin jälleen 1900-luvun loppupuolella. Tähän vaikutti mm. se, että kuurot nuoret alkoivat tiedostaa itsensä kieli- ja kulttuurivähemmistönä. Viittomakielen käyttö alettiin nähdä myös ihmisoikeuskysymyksenä. Mm. kuurojen liitto aloitti aktiivisen työn viittomakielen puolesta 80-luvulla.

Suomi on kolmantena maana maailmassa turvannut viittomakielisten aseman yhteiskunnassa perustuslaissaan. Viittomakielisten asema on perustuslain velvoittamana kirjattu moniin paikkoihin Suomen laissa, muun muassa koulutukseen ja viranomaispalveluja koskeviin lakeihin ja asetuksiin.

Suosittelen kirjaa kaikille ja lukemiseksi eritoten viittomakielen ja tulkkauksen koulutusohjelmiin, sillä kirjassa on runsaasti esimerkkejä tulkin vaativasta ja monipuolisesta työstä hauskasti kerrotuna.

Christine Hammar

Kansainvälistä Kuurojen viikkoa vietetään 22. - 28. Syyskuuta.


Tutustumisen arvoisia linkkejä:

Arttu Liikamaan Maisterintutkielma Suomalainen viittomakieli (Kielten laitos, Jyväskylän yliopisto, Kesäkuu 2014)
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43815/URN_NBN_fi_jyu-201406232117.pdf?sequence=5

CODA-lapset elävät kahden kielen ja kulttuurin välissä
(CODA: Child of Deaf Adult, kuurojen vanhempien kuuleva lapsi.)
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/01/03/coda-lapset-elavat-kahden-kielen-ja-kulttuurin-valissa

Kuurojen Vanhempien Kuulevien Lasten Yhdistys ry
Tarinameri (video)
Dokumentissa kuurojen vanhempien kuulevat lapset muistelevat aikuisina millaista oli elää perheessä, jossa on kuurot vanhemmat.
http://publisher.qbrick.com/Embed.aspx?mcid=1D536342176A27C5

Pia syntyi kuurona – "Tämä on minun identiteettini"
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/pia-syntyi-kuurona-tama-on-minun-identiteettini/134560