Christine Hammar

Vuorossa Uudenmaan Kirjoittajat ry:n puheenjohtaja 2006-2010. Haastattelijana yhdistyksen sihteeri, Anja Ström 25.08.2008.

Anja Ström: Hei Cisse! Tervetuloa juttutuokioon!

Christine: Kiitos kutsusta! *halaa Anjaa*

Kaikki me tunnemme sinut tehokkaana naisena ja puheenjohtajana. Mutta minkälainen nainen tämän puheenjohtajuuden takaa löytyy? Kerropa meille siis lyhyesti minkälainen nainen meillä oikeastaan on ruorissa?

Puheenjohtajan takaa löytyy ihan tavallinen, parhaassa iässä (58 vee) oleva ylipainoinen nainen, joka haluaisi laihtua, mutta ei saa itseään liikkeelle tarpeeksi usein. Lisäksi tämä tavallinen nainen käy töissä, on pienen pojan Mummi ja parhaillaan lomalla maalaten huushollin etu- ja takakuisteja, editoi erästä romaanitekstiä ja kohta lähtee kävelylle.

Miltä tuntuu olla Uudenmaan Kirjoittajien puheenjohtaja?

Miltä pitäisi? Suhtaudun tähän kuin pienen liikeyrityksen pyörittämiseen: silmät auki ja realiteetit tiedossa. Avustuksia haetaan, mutta ei niiden varaan mitään lasketa, kun budjettia tehdään.
Jos tässä leijuisi viisi metriä maan pinnan yläpuolella ja leikkisi taiteellista, olisi koko homma pian kaputt. Taide ja taiteellisuus on OK, mutta niille on oma paikkansa, eikä se ole yhdistyksen ruorissa.

Jäsenkunta on ilmeisen tyytyväistä, koska se on vaiti kuin hauta. Ainoat paineet syntyvät jäsenkirje PikkuEliaksen ja jäsenlehti Eliaksen materiaalin keräämisestä. Kokopäivätyö tietysti haittaa harrastusta. Ei siis tunnu mitenkään sen kummallisemmalta.

A girl's got to do what a girl's got to do!

Aletaanpa punnita: mitä tämä pesti on sinulta vaatinut ja vaatii?

Pesti on vaatinut ja vaatii valppautta, osaamista, verkostoitumista, luovuutta ja varsinkin aikaa. Pesti vaatii myös yritystoiminnassa tarvittavia taitoja. Jos kaiken aikaa ajattelisin, mitä kaikkea minun pitää tehdä, näkyisi meitin pihalla sinne nakattu työhanskapari. Paras on vain tehdä sen kummemmin kauhistelematta.

Entä toinen vaakakuppi? Mitä siihen on kertynyt? Mitä tämä tehtävä antaa sinulle?

Olen oppinut valtavasti, eikä tämä ole mikään klisee. Onnistuneiden ja mielenkiintoisten tapahtumien järjestäminen, järkevän jäsenkirjeen ja jäsenlehden ulos pullauttaminen tuottavat suunnatonta tyydytystä. Toivottavasti kyseessä ovat "win-win" tilanteet, joissa myös jäsenet saavat jotain

(Psssssst! Jäsenet! Mitä te saatte? Kommentoikaa!)

Oletko tyytyväinen yhdistyksemme viimevuotisiin saavutuksiin?

Hetkinen, hetkinen. Mitkä olivat tavoitteet? Herrajjestas! Mun täytyy oikein mennä käymään työhuoneessa arkistojen kätköissä tsekkaamassa asetettuja tavoitteita. Yhdistys on nimittäin täällä mun työhuoneessani.

Sen voi kertoa, että kokopäivätyö, kirjoittaminen ja Mummivelvollisuudet ym. aiheuttavat pahoja muistikatkoksia.

(Cisse poistuu työhuoneeseensa, jossa jokin romahtaa. Anja säpsähtää selatessaan uusinta Writer's Digest -lehteä. Työhuoneesta kuuluu aivastus.)

Tervetuloa takaisin!

Kiitos! *rapsii pölyjä farkuistaan* Et tiedä hyvää siivoojaa??

Niistä tavoitteista: vuodesta 2006 lähtien meillä - siis hallituksella - on ollut tavoitteena lisätä jäsenmäärää 10 uudella jäsenellä/vuosi. Toistaiseksi tavoitteessa ollaan pysytty.

Muita tavoitteita ovat olleet Kynänteroituspurjehdus, joka toteutui vuonna 2006.

Osallistuminen KYNÄ -tapahtumaan toteutui sekä vuonna 2006 että 2007.

Kirjoitustyöpaja toteutui vuonna 2007 Uudenmaan Taidetoimikunnan avustuksella.

Listalla oleville ilmainen Kirjoituskehotelista on pyörinyt elokuusta 2006.

Taiteiden Yöhön osallistuimme 2007 Laajasalon Asukasyhdistyksen hienosti järjestämässä tilaisuudessa.

Ensimmäinen Kirjailijasivu julkaistiin sivustomme yhteydessä vuonna 2007. Kirjailijasivun tarkoitus on auttaa kirjailijajäseniämme saamaan lisää näkyvyyttä ja markkinoimaan kirjojaan.

Kotikylässäni kokoonnumme vetämiini kirjoitus- ja lukutreffeille viikoittain: joka toinen viikko luetaan, joka toinen kirjoitetaan.

Aforismipäivä oli tämän vuoden elokuussa, kiitos siitä vetäjälle, Sami Feiringille, osallistujille ja Valtion Taidetoimikunnalle.

Muita ei nyt tähän hätään tule mieleen.

Miten visioisit yhdistyksemme tulevaisuuden näkymiä?

Siinäpä sitä onkin. Olisipa kristallipallo! Yhdistystoiminta on nykyisin yhtä epäsuosittua kuin maanviljely, eikä yhdistystoiminnassa sentään tarvitse täyttää mitään EU-kaavakkeita. Riittää, että osallistuu!
Minulla on kuitenkin sellainen hytinä, että Uudenmaan Kirjoittajat menee eteenpäin! Uudistua kuitenkin pitää ja ottaa huomion jäsenistön tarpeet (Jospa jäsenet kertoisivat, mitä haluavat? Yhdistys on jäseniään varten.).

Hiljaisuuden vallitessa täytyy vain arvella ja edetä käsikopelolla olemassa olevissa raameissa.

Aiheuttaako vuosi 2009 eli 40 vuotis juhlavuosi sinulle paineita vaiko pelkästään iloista odotusta?

Ajatella, miten kauan yhdistys on toiminut! Sitä sietää todella juhlistaa!

Juhlavuosi aiheuttaa sekä paineita, että iloista odotusta. Hallitus on järjestämässä Juhlaristeilyä, jossa kirjoittajien ja kustantajien edustajien on tarkoitus kohdata. Pikkiriikkisen kyllä näin valmisteluvaiheessa kallistuu paineen puolelle. Iloita voimme kaikki - toivon mukaan - tapahtuman jälkeen.

Hyvä jäsen (ja muutkin): hyviä juhlaideoita otetaan vastaan!

Millainen on ”tyypillinen” päiväsi?

Ylös klo 06:00 (ellen sitten nuku koiran unta puolta tuntia lisää). Kahvi ja päivän lehti. Pihalle tupakalle. Pari sivua tekstiä tai pari sivua työn alla olevan tekstin juonen pohdiskelua paperille. Suihkuun. Hiusten kuivaus ja käkerrys. Töihin. --- Töistä kotiin. Potut päälle. Sohvalle katsomaan Sydämen asialla (juu, olen koukussa) ja Jeevesiä (silloin kun se tulee). Ideoitten muhittamista miehen katsellessa urheilua ja vuoteeseen lukemaan. Parhaillaan luen Salman Rushdien "The Satanic Verses" toiseen kertaan (ensimmäisellä kerralla ei oikein osunut eikä uponnut) ja A S Byatt'n "Riivaus" kirjaa. Joukkoon lipsautan P. G. Wodehousen teoksia mausteeksi. Hmmm. Ai juu - onhan mulla vuoteen vieressä vielä "Beginnings, Middles and Ends", jonka on kirjoittanut Nancy Kress ja Jack Bickhamin "Scene and Structure". Yleensä luen vuoteessa aina.

Tässä kohtaa herääkin kysymys: miten järjestät kaiken keskellä aikaa omalle kirjoittamisellesi?

*huokaus* Se on sivu silloin, toinen tällöin, kuten juuri aamuisin. Idea tai kohtauksenpätkä tai mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Joskus hiljaisina hetkinä töissä kirjoitan pienen pätkän, jonka lähetän itselleni kotiin sähköpostilla. Eilen kaavailin kylää, jossa tekstini tapahtuu.

Joskus "karkaan kotoa", so. ajan autolla jonkin metsätien alkuun (asun maalla), tai hautausmaan parkkikselle ja asetun kirjoittamaan auton ikkunat auki. Talvella tosin ikkunat pysyvät kiinni ja moottori käynnissä. Erittäin ympäristöystävällistä, vaan minkäs teet.

Se, ettei saa kirjoittaa pitkää rupeamaa rauhassa - ja toistuvasti - aiheuttaa sen, että unohtaa tarinansa. Se se vasta ottaa päähän!

Kerrotko vielä lopuksi, minkä toivomuksen tai kehotuksen haluaisit esittää meille jäsenille.

Toivomus: lisää aktiivisuutta! Tiedän, tiedän: meillä jokaisella on kalenteri pullollaan, mutta edes ideoita? Edes sähköpostia? Juttuja Eliakseen! Kirja-arvioita! Aivan kuin missään ei olisi ketään. Aavemaista...

Kehotus 1: Kirjoittakaa! Jos ei muuta, niin pari lausetta tai kappaletta aamuisin ylös nousun jälkeen.

Kehotus 2: Sekä jäsenkirje PikkuElias että jäsenlehti Elias odottavat kuulumisianne ja tekstejänne! Tulkoon siis sähköpostivyöry!

Sähköpostit osoitteeseen uudenmaan@gmail.com.

P.S. Muidenkin kirjoittajien, kuin yhdistyksemme jäsenten tekstejä, otetaan ilolla vastaan. Tekstin max. pituus 2 liuskaa, riviväli 1,5 ja fontin koko 12 pt.
Vastineeksi artikkeli julkaistuna, mainetta, iloa ja ilmainen lehti! Kirjoittajan kuva olisi iloinen yllätys. Lisäksi mielellään hieman taustatietoa kirjoittajasta (ns. Bio). Kuvan koko: max. & min.: 300dpi.

Toimituksen kiinnostuksen herättää teksti, joka on hyvin ja innostavasti kirjoitettu, joka kertoo kirjoittajan työstä, ideoista, joista on ollut hyötyä kirjoittamisessa ja miten parantaa tekstiään (muiden muassa). Kirjoittaminenhan tunnetusti on 90 % perspiraatiota ja 10 % inspiraatiota. Jokaisella meistä on varmasti hyviä neuvoja jaettavaksi muille, ettei jokaisen tarvitse keksiä pyörää uudestaan.

Kirjoittamisen ei pidä olla salatiedettä.