Pirkko Kuussaari

Pirko Kuussari

Hei, Pirkko! Tervetuloa! Istu alas ja näytä iloiselta!

Kiitos, Cisse! Tottakai!

Miten löysit yhdistyksen?

"Me kirjoitamme" -kerhon jäsenet kokoontuivat aikoinaan Helsingissä, Töölön palvelutalon tiloissa. Ekonomi Klaus Lähteenmäki innosti minua lähettämään tekstejäni ELIAS-lehteen. Hänen avullaan löysin yhdistyksen.

Kuinka kauan olet ollut Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsen?

Noin 10 vuotta. Eräänä vuonna Helsingin Taiteiden Yössä Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsen, Riku Räihä, luki runojani Talvipuutarhassa. Liityin jäseneksi samana iltana!

Minkä ikäisenä aloit kirjoittaa? Mitä ensimmäinen tekstisi käsitteli?

Jonkinlaisia runoja kirjoitin jo alakansakoulussa. Sota-aikana runoni muuttuivat isänmaallisiksi:

"Ah, saisinpa aina olla

suven sulossa Pohjolan,

miss Suomeni vainiolla näen rukiin kasvavan,

ja kukkasten myötä

järvien, metsien maan,

miss päivä ei tunne yötä,

miss rakkaus asustaa!"

Mitä kirjoittaminen Sinulle merkitsee?

Kirjoittaminen on kuin uhkarohkea yritys saada äänensä kuuluville. Mietin, miten lukijan mielenkiinnon voisi herätellä. Koska olen Pirkko, en voi muuta kuin kirjoittaa.

Millaista tekstiä kirjoitat parhaillaan, vai kirjoitatko montaa eri sorttia samanaikaisesti?

Kirjoitan mielelläni montaa sorttia kerrallaan.

Onko tekstejäsi julkaistu? Missä?

Olin 14 vuotias toimittaessani nuortenlehti Kimmoa. Se oli päätoimittajan ja meidän sen aikaisten nuorten yhteinen yritys. Lukijat valitsivat minut Tietoministeriksi. Laadin ristisanatehtäviä lukijoiden päänmenoksi. Runojani, joita Kimmo-lehdessä julkaistiin, julkaistiin myös muutamissa muissa lehdissä. Olen Nuoren Voiman Liiton kuparimerkkijäsen. Antologiakin on. Omaa sukuani käsittelevässä historiikissa on tekstejäni myös julkaistu.

Luetko paljon? Minkälaista kirjallisuutta?

Onneksi on Cissen vetämät, yhdistyksen lukutreffit! Niillä kokoonnumme lukemaan ja analysoimaan kirjoja.

Lempikirjasi ja -kirjailijasi tällä hetkellä?

Tällä hetkellä luen Kalevi Vuorelan kirjaa "Virmailan suvun muistoja ja kohtaloita". Omaa sukuhistoriaani.

Oletko lukenut aina?

En! On ollut aikoja, jolloin mikään kirja ei ole kiinnostanut.

Muistatko ensimmäisen kirjan, joka teki sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

Muistan! Se oli nimeltään Piilopirtin viljankorsi, jonka oli kirjoittanut Helli Hannula. Kirja kertoo vainovuosista Isonvihan ajoilta. Suomalaiset pakenivat silloin sankoin joukoin metsiin, pois vainolaisten tieltä.

(Piilopirtin viljankorsi. Kertomus vainovuosilta. Kuvitus Martta Wendelin. Helsinki 1938. Otava. 64 sivua. Meidän lasten kirjasto. 8.)

Luetko jäsenlehteämme, Eliasta? Entä jäsenkirje PikkuEliasta?

Tykkään ELIAKSESTA! Se on monipuolinen lehti. Lehdessä julkaistujen ohjeiden mukaan osaisin melkein kirjoittaa omaelämäkertani. PikkuEliasta odotan aina innolla!

Mitä lehti ja jäsenkirje ovat Sinulle antaneet?

Kirjoitusneuvoja, tietoja käynnissä olevista kirjoituskilpailuista ja ennen kaikkea yhteenkuuluvaisuuden tunteen! On mahtavaa kuulua samanhenkisten ihmisten tiimiin! Samanhenkisten joukkoon kuuluminen myös vahvistaa ja motivoi.

Olet aktiivisimpia jäseniämme: osallistut tapahtumiin, koulutuksiin ja yhdistyksen järjestämille Luku- ja Kirjoitustreffeille. Mitä yhdistys on Sinulle antanut?

Yhdistyksen avulla voin toteuttaa itseäni. Voin harrastaa ja kehittyä niissä asioissa, jotka minua kiinnostavat.

Mitä haluaisit sanoa yhdistyksemme muille jäsenille?

Usko itseesi! Olet paras: paras kirjailija, kirjoittaja ja kynäilijä!

Kiitos käynnistä, Pirkko!

Kiitos, Cisse!