08.10.2012 Pia Perkiö: Tämä hyvä hetki

Pia Perkiö
Tämä hyvä hetki
Kirjapaja, 2012, 48 sivua
Pia Perkiö on monipuolinen kirjoittaja: runoilija, virsien ja laulujen sanoittaja, tietokirjailija, toimittaja ja diakoni.
Kuva: Jorma Hyvönen

Hyvien hetkien runoja

Hyvä hetki elämässä ei välttämättä tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Sen oivaltaminen, että hetket vaihtuvat, on elämän ymmärtämistä. Silloin hyville hetkille antaa arvon niin kuin nälkäinen palalle leipää tai hyvin valmistetuille illalliselle, jonka saa jakaa ystävän kanssa. Hetken koolla ei ole merkitystä, kun sen kokee hyväksi. Runoilijan sanoin:

Lumisade kutsuu kuuntelemaan:
Lopeta se mitä olit tekemässä, tule.
Katso, miten lempeästi peittyy valoon
sinua saartavan murheen kehä,
linnuton maa, jossa asut.
Tule. Ole
kuolematon
                vähän aikaa.


Pia Perkiön runot tavoittavat monenlaisia muutoksen hetkiä. Olennaista on, että muutoksen tai edes sen tunnun havaitsee. Tai että mielen liike vaihtuu tunnelmasta toiseen. Tai jokin asia, pienikin sattuma saa näkemään maailmaa kuljettavan liikkeen, ajan pyörän vaihtavan asentoa tai sitä havainnoiva minä muuttaa omaa asentoaan maailmassa. Toisen ihmisen voi kohdata monin tavoin. Tärkeää on kohtaaminen itsessään.

Pari pysäkinväliä aamujunassa.
Tuntemattomat tutut kasvot.
Varovainen hymy, kääntyvä katse.
Puut vilahtavat ohi,
talot, graffitit, ajatukset, aamuruuhka.

Milloin uskaltaisin sanoa:
Sinulla on kauniit silmät.


Runoilija kertoo meille, kuinka tärkeätä on nähdä paitsi tämä hetki, sen erityiset piirteet ja merkitys, mutta myös sen takana oleva ja edessäpäin kehittyvä tuleva. Hän ei ole todellisuuspakoinen, vaikka kevyesti, muutamalla sanalla avaa ikkunan tästä hetkestä seuraavaan, talvesta kevääseen. Se ei tarkoita, että talvi olisi paha, tai sitä olisi kylmyys sinänsä. Olo voi tulla pahaksi, jos jää jumiin näkemättä, että ajat ja asiat vaihtuvat. Kun oivaltaa olemassaolon laajan kirjon, elämän puutteille, kylmyydelle, ikävälle ja ahdistukselle löytää merkityksen.

Talvi, vuoden vaitiolo.
Kylmyys kirskahtaa täysikuun yönä,
kaartuu kulkijan yllä,
pureutuu katoavaan .

Kevät ei ole kaukana.


Luonnon suuren kiertokulun sisällä ihmiset liikkuvat ja koskettavat toisiaan monin tavoin, niin hyvässä kuin pahassakin. ”Sanat ovat savea, / puuta ja kiveä, ajatusten takomaa rautaa. // ...  Montako pistohaavaa tänään / minun pajastani?”//
Pia Perkiön runokokoelma on kaunis sekä sisällöltään että ulkoasultaan. Aikana, jolloin huolimattomuus ja toimittamattomuus pistävät silmään monista perinteistenkin kustantamojen julkaisemista kirjoista, huoliteltu kokonaisuus avaa mielen kohtaamaan kirjan myös esineenä ja johdattaa lukijan sisältöön. Tämä hyvä hetki –teoksen  kansi on Kaija Kuittisen ja tekstin tyylikäs asemointi Taittopalvelu Yliveto Oy:n käsialaa, mistä kiitokset tekijöille ja kustantajalle.

Jorma Hyvönen


Lisää Pia Perkiöstä:

http://www.kolumbus.fi/pia.perkio/kuka.html