2007

Uudenmaan Kirjoittajat ry KYNÄ 2007 kirjallisuustapahtumassa

27. - 29.7.2007.

Vaikka vasta hiljattain olin liittynyt Uudenmaan Kirjoittajat ry:n, pääsin mukaan "messutalkoisiin”. Olin toki ollut monilla kirjamessuilla ja kirjoittajien kokoontumisissa, mutta aina vastaanottavana puolena: kurssilaisena tai yleisönä. Nyt pääsin esiripun toiselle puolen.

Artikkelin kirjoittaja Ulla Welin (oikealla) standyllämme. Pöydällä vasemmalla myynnissä olevia kirjoja, keskellä kannettava, jossa pyöri yhdistyksestä kertova tietoisku. Oikealla myynnissä olleita Elias-jäsenlehtiä. Standyllämme vieraileville oli tarjolla yhdistyksen esittelyn lisäksi myös Marianne-karkkeja.

Perjantaina olin hyvissä ajoin Hyvinkäällä. Etsin Wanhaa Villatehdasta ja kyseltyäni parilta ohikulkijalta, sain hyvät ajo-ohjeet ja löysin perille.

Yli sata vuotta sitten pienestä kehräämöstä aloittanut villatehdas kasvoi aikanaan käsittämään 20 rakennusta viiden hehtaarin maa-alueella sekä kaupungin suurimmaksi työnantajaksi.

Sata vuotta vanha miljöö pitää nykyisin sisällään sykkivän, verkostoituneen yhteisön, jossa yritystoiminta, taide ja kulttuuri lyövät kättä.

Näytteilleasettajat saivat ajaa autoilla sisäpihaan ja jopa sisälle valtaisaan halliin, jossa oli lukuisa määrä numeroituja pöytiä odottamassa erilaista materiaalia. Meidän pöytämme numero oli 99.Puheenjohtajamme Cisse oli jo paikalla. Hän oli jäsenemme Jouni Kokkosen kanssa saanut koottua kehikon, jonka sisällä oli meidän "tonttimme”.

Etuosaan laitoimme pöydän ja  kehikon ylälaitaan kiinnitimme kahden metrin pituisen otsalaudan, jossa melkein kissan kokoisin kirjaimin luki ”UUDENMAAN KIRJOITTAJAT RY”.

Cisse oli tehnyt tietokoneelle diaesityksen, joka pyöri non-stoppina pöydällämme olevassa tietokoneessa koko tapahtuman ajan ja josta kaikki halukkaat saivat tietoiskun yhdistyksestämme.

Salissa vallitsi kuumeinen tohina ja kohina. Kaikki pöydät eivät kylläkään täyttyneet. Jotkut olivat kai jättäytyneet pois tai järjestäjä oli varautunut muutamaan liikapöytään.

Salin toista laitaa reunustivat kahvilapöydät ja tarjolla oli myös oikeaa, tuhtia ruokaa. Kahvi tuoksui kutsuvasti.

Kun silkkiset limoviikunat oli istutettu purkkeihinsa komistamaan kulmaustamme, oli aika lähteä kotiin. Minä lähdin Villan Teatterin puolelle kuuntelemaan Teemu Hirvilammen ja Mika Wickströmin luentoa aiheesta "AIOTKO KIRJAILIJAKSI" ja heidän vastauksiaan yleisön kysymyksiin.

Salissa, jota teatteriksi nimitettiin, oli kunnollinen estradi ja ylöspäin kohoava lattia, joten viimeiset penkit olivat huomattavasti korkeammalla kuin edessä oleva penkkirivi. Kysymyksiä mm. kirjoittamisen vaikeudesta käsiteltiin ja montako kertaa kirjoittajan olisi kirjoitettava tekstinsä uudelleen. Teemu H. ja Mika W.  vastailivat parhaansa mukaan. He kertoivat myös omasta elämästään ja miten olivat päätyneet kirjailijoiksi, "tulleet ulos kaapista" ja myöntäneet: ”OLEN KIRJOITTAJA!”.

LAUANTAI 28.7.2007

Lauantaipäivä oli suurimmaksi osaksi aurinkoinen. Ihmiset olivat tulleet katselemaan ja kuuntelemaan mitä Kynä 2007 tarjoaisi.

Ulkolavalla oli tapahtumaa yhtenään. Nopolan sisarukset, jotka kertoivat Risto Räppääjästä, keräsivät lavan ääreen runsaasti yleisöä, niin aikuisia kuin lapsiakin. Ihmiset vaeltelivat kuin vellova massa pysähtyen välillä kuuntelemaan ja katselemaan.

Me Cissen kanssa vuorottelimme standyllä ja kiertelimme katselemassa mitä kaikkea hallissa oli.

Osallistuimme kumpikin runokilpailuihin, vaikka yhdistyksen runopuu ei vielä runoja kukkinutkaan.

Standyymme tutustuvat kuitenkin rohkaistuivat kirjoittamaan. Kyselivät missä ne runot julkaistaan ja Cisse kertoi, että ne julkaistaan yhdistyksen jäsenlehdessä, Eliaksessa, joita meillä myös oli myynnissä. Ajatus oman runon näkemisestä lehden sivulla viehätti monia, joten tulihan niitä runoja oksille kiikkumaan ja runopuusta tuli nimensä näköinen.

Runopuu (vas.) odottaa runoja. Kiitos kahden silkkisen limoviikunan lainasta, ALASJÄRVEN SILKKIKUKKA, Kiljavantie 3, Rajamäki.

Iltapäivällä oli vuoronvaihto. Minä ja Cisse pääsimme pois, Ullamaija ja Anja tulivat vuorostaan houkuttelemaan meille lisää jäseniä kirjoittavista ihmisistä. Minä kiertelin, kävin nauttimassa talon antimista, katselin ja ostelinkin joitain kirjoja (niitähän ei ole koskaan liikaa). Lopuksi menin kuuntelemaan ulkoilmalavalla esiintyviä taiteilijoita, viimeiseksi runopaneelia, joka oli sekin aika hätkähdyttävä totuuksineen.

Tomi Kontio ja Miia Toivio lukivat kumpikin uusimman runokirjansa tekstiä ja Jukka Virtanen puhui nuoret suohon.

Vuosien varrella ystävikseni erilaisilla kirjoittajakursseilla tulleet pullahtivat ulos kurssisiivestä posket hehkuen, pää täynnä uusia ajatuksia, oivalluksia ja näkökulmia.  Melkein olisin kadehtinut, mutta itselläni oli  standyllä ollut niin kivaa, ettei pistänyt kateuden oka minnekään päin.

Oli aika huristella Helsinkiin.

Radiossa sanottiin, että viikonlopun aikana Kynä 2007 vetäisi 10 000 kävijää. No ei se ihan siltä ollut tuntunut.

SUNNUNTAI  29.7.2007

Uudenmaan Kirjoittajat ry:n kunniajäsen,
Leena Helo-Janhusen "runoplootut" standyn koristeena.

Myyntimenestykseksi osoittautuivat kirjoittamiseen liittyvillä ajatelmilla koristetut rintanapit.

Kun sunnuntaiaamuna ajelin Helsingistä Hyvinkäälle, häikäisi aurinko silmiä.

Villatehtaan pysäköintialueelle oli jo pysäköity monta autoa. Järjestysmiehet neonvihreissä liiveissään seisoskelivat hymyilevinä ja touhukkaina passissa sisääntuloväylillä, varmistaen ettei kukaan aja sisäpihalle.

Minä ajelin ja ajelin, kunnes  löysin Kauppatorin ja  pääsin Villatehtaan toiselle puolelle. Kävelin sisälle ja siellä Ullamaija ja Anja jo olivat.

Kaikkien yhdeksänkymmenen muunkin pöydän ääreen olivat ihmiset jo tulleet.

Hallissa tuoksui taas kahvi niin viekoittelevasti, että oli ihan pakko juoda kupponen hyvän rahkapiirakan kera.

Aamu oli raikas ja aurinkoinen ja ihmiset olivat aikaisin liikkeellä. Myös  satuhahmo MYYRÄ oli herännyt (tosin oli jättänyt ne kuuluisat siniset housut kotiin) ja käyskenteli ihmisten keskuudessa, vierellään päivänvarjoa pitelevä nuori nainen.

Myyrä seuralaisineen olikin koko päivän ajan nuoremman väen loppumattoman mielenkiinnon kohde.

Osastolla www.rakkausrunot.fi esiintyivät päivän aikana niin osaston tytöt lukien runoja, kuin trubaduuritkin. Heillä oli hauskoja leikkimielisiä kisoja: Tanka-runoa vastasi kotimainen Tönkköruno ja Haikua Höe-runo.

Myös meidän limoviikunaamme eli Runopuuhumme kertyi päivän mittaan lisää runoja.

Vastapäätä omaa standyämme oli Hyvinkään kaupungin osasto. Tytöt siellä olivat kaikki pukeutuneet samanlaisiin hauskoihin Hyvinkään väreihin virkattuihin pitkiin hameisiin.

Yhdistyksemme vieressä oli Helsingin sanomien loosi, jota isännöivä mies oli herännyt väärällä jalalla. HUH! Toisella puolellamme mitä iloisimmat velikullat tekivät kauppaa. He edustivat sarjakuvien sähäkkää maailmaa, varsinkin Viiviä ja Wagneria. Väkijoukko vaelteli edestakaisin kuka katsellen, kuka ostellen tai muuten vain aikaansa kuluttaen.

Iltapäivällä alkanut rankkasade ensin toi ja sitten lopulta vei yleisön ja näytteilleasettajat alkoivat yksi toisensa jälkeen kasata tavaroitaan. Niin mekin.

Vielä viimeisen tunnin ajan hallissa oli tiivis tunnelma, kuhina ja tohina. Purimme ja pakkasimme. Cisse rahtasi autoon putkia, jotka hetki sitten olivat olleet kehikkona tontillemme. Avulias järjestysmies auttoi tavaroiden kantamisessa. Lainasimme naapurin velikullilta kärryjä ja työntelimme loput kirjalaatikot autolle. Satoi kaatamalla.

Kun auto oli pakattu täyteen ja viimeisetkin roskat viety roskikseen saatoimme kumpikin pujahtaa autoihimme kuivattelemaan. Silloin aurinkokin päätti kurkistaa pilvien lomasta. Auto toisensa jälkeen huristi pois pihasta ja piha autioitui.

Kynäilijöitten juhlat olivat ohitse. Oli aika palata kotiin ja ryhtyä kirjoittamaan sitä suurta romaania.

Ulla Welin, Uudenmaan Kirjoittajat ry:n jäsen